Dollarin itsepuolustus

USA:n hyökkäystä Irakiin on perusteltu mitä moninaisimmin tavoin. On puhuttu aatteellisista ja henkilökohtaisista syistä, Saddamin hirmuhallinnosta ja öljystä. Eräiden vähemmän julkisuutta saaneiden analyysien mukaan kaiken takana kuitenkin on amerikkalaisen pääoman huoli dollarin asemasta maailmankaupan ykkösvaluuttana. Eurosta on nopeasti tullut maailman kakkosvaluutta. Sen asemaa vahvistavat monet seikat:

Laajennuksen myötä EU:n asukasluku ja bruttokansantuote ylittää USA:n. Euroalueen velkaantumisaste on pienempi kuin USA:n. EU:n säästämisaste on suurempi, ja teollisuus enemmän perusteollisuutta, jonka riippuvuus suhdanteista on pienempi kuin esim. informaatioteknologian. Euro on “hajautettu” valuutta, eikä sitä voi liittää mihinkään yksittäiseen valtioon.

Irak vaihtoi öljyn hinnoittelun euroiksi v. 2000. Sitä seurasivat muut “pahuuden akselin” maat ja Norja. USA:n kannalta suuri vaara on, että koko OPEC siirtyy euroon. Kun USA saa Irakin haltuunsa, se palauttaa dollarin aseman, ja pyrkii romahduttamaan OPECin hintakartellin. Tämä tuskin onnistuu - on jopa hyvin mahdollista että USA:n toimenpiteet vaikuttavat päinvastaiseen suuntaan.

Euroalue on “vientivetoisempi” kuin USA:n, joka nojaa vahvasti kotimarkkinoihin. Jos euro saa yliotteen (mitä Ranska, Saksa ja jopa suuret ulkopuoliset maat selvästi ajavat), USA:n velkavetoinen talous ei sitä kestä. Maailmanpankin ja valuuttarahaston avulla USA on 70-luvulta lähtien käyttänyt yhä väkivaltaisempia keinoja dollarin ja amerikkalaisen pääoman vahvistamiseksi. Nyt on vaarana dollarin arvon ja USA:n talouden todellinen romahdus, jonka voi estää vain sotilaallinen ylivoima - amerikkalaisten skenaarion mukaan.

Eurooppa ei ole sotilaallinen suurvalta, eikä siitä helposti sellaista tulekaan. Mutta se on jo nyt henkinen ja taloudellinen suurvalta. Euroopalla (kaikessa väittelevässä kirjavuudessaankin) on myös ylivoima propaganda-argumenttien osalta. Siinä missä amerikkalaiset islamistien tapaan harrastavat onttoa uskonnollista paatosta, ja revittelevät sisällyksettömiksi muuttuneilla demokratia-sloganeilla, eurooppalaiset voivat paljon uskottavammin puhua rauhanomaisen kehityksen puolesta.

Meillä on edessä melkoisten taloudellisten mullistusten aika. Meillä on kuitenkin monia etuja amerikkalaisiin nähden. Mitä väkivaltaisemmin amerikkalaiset hoitavat ulko- ja sisäpolitiikkaansa, sen vahvemmaksi Eurooppa käy, ja sen vahvempia liittolaisia sillä ainakin toistaiseksi on, Venäjä, Kiina ja monet muut Aasian maat.