Tieteen toisinajattelua

TIEDE-lehdessä (3/2003) julkaistiin jälleen usein nähty väite siitä, ettei ole enää tieteellisesti perusteltua puhua ihmislajin jakautumisesta eri rotuihin. Uuden geenitutkimuksen nojalla tiedetään, että noin 99,9 prosenttia kaikkien ihmisten geeneistä on samoja. Lisäksi valtaosa muuntelusta löytyy samaan väestöön kuuluvien yksilöiden välillä. On houkuttelevaa uskoa väitteeseen. Pudottaisihan se samalla pohjan rasismilta.

Numeromagia johtaa kuitenkin harhaan. Pienetkin erot perimässä voivat aiheuttaa suuria eroja ilmiasussa. Ihmisillä on yli 98 prosenttia yhteistä perimää simpanssien kanssa, eikä kukaan silti väitä ihmisten ja simpanssien olevan edes samaa lajia. Rodun käsitteen hylkäämistä voi perustella myös sillä, että geneettinen vaihtelu populaatioiden sisällä on suurempaa kuin niiden välillä. Muihin nisäkkäihin verrattuna ihminen on varsin homogeeninen laji. Yksilöiden välinen vaihtelu on oikeastaan itsestäänselvyys. Kuitenkin selviä eroavaisuuksiakin löytyy.

Ihmispopulaatioiden evoluutiohistoria ja muuttoliikkeet tunnetaan nykyään hyvin. Jo 1950-luvulta ihmisen perimän ja historian yhteyksiä on tutkinut populaatiogeneetikko Luigi Cavalli-Sforza. Hänen mukaansa nykyihmisen ensimmäinen suuri jakautuminen populaatioihin tapahtui afrikkalaisten ja muiden välillä arviolta 100 000 vuotta sitten. Toinen suuri jako kävi noin 40 000 vuotta sitten, kun eurooppalaiset ja aasialaiset erkaantuivat toisistaan. Cavalli-Sforza ei puhu roduista, vaan “populaatioista” ja “geneettisistä klustereista”. Afrikkalaiset, eurooppalaiset ja aasialaiset populaatiot vastaavat aikaisemmassa kielenkäytössä negroidista, kaukasoidia ja mongoloidia rotua.

Kukaan ei ole väittänyt, ettei populaatioiden välillä olisi lainkaan eroja. Ihonväri on niistä silmiinpistävin. Amerikkalaiset Richard J. Herrnstein ja Charles Murray esittivät kohukirjassaan The Bell Curve, että mustien valkoisia huonompi menestys amerikkalaisessa yhteiskunnassa selittyisi älykkyydellä. Mustat saavat älykkyystesteissä keskimäärin valkoisia huonompia tuloksia, vaikka molempien ryhmien sisällä on suuria eroja.

Herrnstein ja Murray arvioivat, että noin 60 prosenttia älykkyyseroista selittyisi perimällä. Osa eroista selittyisi populaatioiden sisäisestä vaihtelusta, mutta myös rotujen välillä olisi eroja.

Valkoiset Herrnstein ja Murray saivat tietysti rasistin leiman julkaistuaan kirjansa 1995. Heidän todistusaineistonsa ei tosin puhu valkoisen rodun ylivertaisuuden puolesta. Keskimäärin “kognitiivisesti pystyvimpimpiä” ovat - jos älykkyystutkimukseen on uskomista - itäaasialaiset ja juutalaiset.

Ihmisroduista puhuminen saattaa siis lietsoa rasismia, mutta vaaransa on hyssyttelylläkin. Toimittaja Jon Entine ja psykiatri Sally Satel varoittivat syyskuussa Washington Post -lehdessä, että rodun käsitteen puhdistaminen lääketieteellisestä tutkimuksesta voi tulla kalliiksi. Ihmisalkioiden kantasolujen tutkimuksesta on kolmessa vuodessa tullut lääketieteen lupaavimpia aloja. Kantasolujen viljelyä varten on tuhottava noin viikon ikäinen ihmisalkio. Tämän eettis-uskonnollisen ongelman vuoksi George W. Bush rajasi Yhdysvaltain liittovaltion rahoilla tehtävän tutkimuksen jo valmiina löytyneisiin 72 kantasolujen linjaan.

Entine ja Satel väittävät, että solulinjojen geneettisen ja rodullisen kirjavuuden puute aiheuttaa ongelmia. Solulinjat ovat pääosin yhdysvaltalaisilta, ruotsalaisilta ja israelilaisilta hedelmällisyysklinikoilta, tiettävästi valkoisilta pariskunnilta. Pieni osa on Singaporesta ja Intiasta.

Washington Postissa haastateltu Arizonan osavaltionyliopiston evoluutio-biologi Joseph Graves Jr. varoitti uhkaavasta lääkkeiden ja hoitojen yksipuolisuudesta. Jos tutkimus rajoittuu Bushin hyväksymiin solulinjoi-hin, esimerkiksi Alzheimerin tai Parkinsonin tauteihin kehitetyt lääkkeet toimivat parhaiten vain solulinjoissa edustettuina olleisiin populaatioihin.

Yksityinen tutkimus voi korvata kantasolulinjojen puutteellisen rodullisen kirjon. Entine ja Satel kuitenkin epäilevät, onko yrityksillä riittävästi taloudellisia kannustimia kehittää hoitoja esimerkiksi afrikkalaista alkuperää oleville populaatioille eli mustille.

Entinen ja Satelin mielestä näistä vakavista kysymyksistä ei ole voitu käydä avointa keskustelua. Yleisön väärät tiedot ja huolet “rotutieteen” henkiin herättämisestä ovat pelottaneet tutkijat julkisen keskustelun foorumeilta.