SURUMARSSI

Matkansa päähän toverimme
saapunut on.
Ihmisen retki siinä on aina
muuttumaton.
Kerran vielä on meidän viimeinen askel
astuttava.
Toisilla vielä matka on jatkuva.

Rauhan me silloin saamme
loppumattoman,
kun meidät lasketaan helmaan
maamme armahan.
Pois murheet vaivat
pois kyynelvirrat
silloin jo on,
matkamme päähän koska
saavuttu on.

Taistellen kulki toverimme
matkansa tään.
Harvoin sai nähdä retkillänsä
kirkkahan sään.
Nyt vaivat loppui,
suojaansa kutsui vaeltajan
maaäiti lapsensa,
maan taivaltajan.

Rauhan me silloin saamme
loppumattoman,
kun meidät lasketaan helmaan
maamme armahan.
Pois murheet vaivat
pois kyynelvirrat
silloin jo on,
matkamme päähän koska
saavuttu on.