Tänään 12.1.2021 tulee 100 vuotta heimoaktivistin ja Repolan nimismiehen Hans Håkon Christian ”Bobi” Sivénin kuolemasta. Bobi Sivén kuoli Repolassa ampumalla itseään sydämeen petyttyään Tarton Rauhaan, jossa Suomi luopui itäkarjalaisten Repolan ja Porajärven kunnista Neuvosto-Venäjän hyväksi, ja kun suunnitelmat itäkarjalaisten kansannoususta raukesivat.
Bobi Sivén syntyi 18.4.1899 isänmaalliseen ja aktivistitaustaiseen porvariperheeseen. Hänen veljensä oli myöhemmin omaksi legendaksi kasvanut Paavo Susitaival (ent. Sivén). Bobi Sivénin tausta ja nuoruus auttavat ymmärtämään hänen kohtaloaan. Hän koki lapsuudessaan sortokaudet, ja teinivuosinaan Eurooppa syöksyi maailmansotaan, vaikka Suomi ei ollutkaan aktiivista sotatoimialuetta. Bobi Sivén oli liian nuori lähtemään jääkäriliikkeen mukana Saksaan, mutta todisti kumousten vuoden 1917 nuorena miehenä. Vapaussodan aikana 1918 Sivén oli Helsingissä ja osallistui valkoisten maanalaiseen toimintaan ja Helsingin vapautukseen saksalaisten kanssa. Vapaussodan jälkeen hän alkoi keskittyä yhdessä muiden aktivistien kanssa Itä-Karjalan vapauttamiseen ja osallistui heimosotiin. Lopulta Sivén päätyi Suomen hallituksen edustajana Repojärven nimismieheksi, missä virassa hänet tultiin muistamaan.
Neuvosto-Venäjän kanssa solmittu Tarton rauha päätti Suomen itsenäistymisprosessin ja vakiinnutti itsenäisen Suomen rajat. Silti se oli monelle kansallismieliselle aktivistille ja heimoaatteen kannattajalle pettymys, koska se jätti Itä-Karjalan ja Inkerin suomensukuiset väestöt Neuvosto-Venäjän vallan alle. Tarton rauhaa ja sen neuvotteluja voidaan arvioida historioitsijoiden toimessa ja pohtia, oliko se kuinka viisas ja oikeudenmukainen ratkaisu. Mutta heimoaatteelle omistautunut nuori Bobi Sivén joutui kohtaamaan rauhan ja sen seuraukset omassa ajassaan. Sivén ei uskonut, että rauha, sen tuoma raja ja itäkarjalaisten tukemisen lopettaminen olivat oikea ja oikeudenmukainen ratkaisu. Hänen omatuntonsa johdatti hänet äärimmäiseen tekoonsa.
Me jälkipolvet tiedämme nyt, että Neuvostoliitto toteutti Itä-Karjalan venäläistämisen väestönvaihdoksen ja kansanmurhan keinoin, ja myös inkeriläiset ja inkerikot kokivat kansanmurhan ja etnisen puhdistuksen. Kun muistamme tänään Bobi Sivéniä, niin muistakaamme häntä ja niitä muita, jotka taistelivat ja antoivat kaikkensa, jotta suomensukuisilla kansoilla olisi ollut parempi huominen.
Bobi Sivénin uhri ei kuitenkaan valunut tyhjiin. Hänen muistonsa innoitti myöhemmin perustettua Akateemista Karjala-Seuraa. AKS:n rooli oli tärkeä, kun Suomeen luotiin maanpuolustushenkeä, joka kantoi maata talvi- ja jatkosodassa. AKS oli myös suomen kielen ja heimoaatteen uuttera puolustaja.
Innoittakoot Bobi Sivénin muisto ja tekemänsä uhraus myös meitä jälkipolvia jatkamaan hänen työtään isänmaan ja heimoaatteen puolesta.
Roger Kulmala
