Hakkapeliittain päivä 2021

6. marraskuuta on kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä. Svekomaaneille se on ruotsalaisuuden päivä, mutta me aitosuomalaiset vietämme silloin hakkapeliittain päivää. Suomen Sisu kokoontui 6.11.2021 perinteiseen hakkapeliittain päivän viettoonsa, tällä kertaa Porvooseen.

Päivän ohjelma alkoi aamulla Porvoon J. L. Runebergin patsaalta, jonne varhaimmin paikalle kerenneet olivat kokoontuneet. Suomen Sisun Uudenmaan piirin päällikkö Kristian Viding opasti joukkoa kaupungin nähtävyyksiin ja muistomerkkeihin. Kävelykierros kaupungilla oli varsin vapaamuotoinen ja keskusteleva, olihan järjestöllämme ollut koronarajoitusten vuoksi vuoden tauko valtakunnallisissa kokoontumisissa. Suomen Sisun paikallistoimintaa on tehty vuoden 2021 aikana ja valtakunnallisia tapahtumiakin on ollut etäyhteyden kautta, mutta Sisun olennainen ulottuvuus toimia verkostoitumis-, keskustelu- ja yhteydenpitoväylänä suomalaisille kansallismielisille on yhtä kaikki kärsinyt kokoontumisrajoituksista. Nyt oli mahdollisuus alkaa korjata tätä asiantilaa.

Suomen Sisun hakkapeliittain päivän kärkijoukot Runebergin patsaalla.

Runebergin patsaalta kävelykierroksemme alkoi asiaankuuluvasti Maamme-laululla. Porvoota kiertäessämme kiinnitimme erityistä huomiota kaupungin lukuisiin muistomerkkeihin, patsaisiin ja muistolaattoihin, jotka osaltaan antoivat aihetta ja innoitetta polveileville keskusteluille.

Vapaudenpatsaalla, joka on Vapaussodassa Suomen vapauden puolesta kaatuneiden muistomerkki Porvoon tuomiokirkon kirkkomaalla. Saavuimme kirkolle pyhäinpäivän jumalanpalveluksen juuri päättyessä ja tutustuimme myös itse keskiaikaiseen kirkkoon.

Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme kahvilassa ja ravintolassa, joihin alkoi kerääntyä aamua enemmän järjestön jäsenistöä. Sisukkaiden keskustelujen ja ruokailun jälkeen oli aika alkaa virittäytyä kokoustunnelmiin, kun jäsen- ja talousasioista vastaavat toimihenkilömme avasivat kokousilmoittautumispisteen, jossa tarkistettiin jäsenoikeuksia ja jossa unohtuneen jäsenmaksun saattoi vielä maksaa. Iltapäivällä alkoi suurkäräjät eli järjestön vuosikokous, jolloin paikalle olivat kerääntyneet jo kaikki hakkapeliittain päivään osallistuvat jäsenet. Kokoukseen osallistui 58 jäsentä. Koska kevätkokousta ei ollut koronarajoitusten vuoksi voitu pitää tavalliseen tapaan, hakkapeliittain päivän suurkäräjät olivat tänä vuonna sekä kevät- että vaalisuurkäräjät, joissa käsiteltiin yhdistyksen kevät- ja syyskokousasiat. Suurkäräjät siis muun muassa käsitteli ja päätti järjestön talousasioista, valitsi luottamushenkilöitä ja päätti ensi vuoden toiminnan linjoista.

Suomen Sisun käräjät on yhdistyksen hallitus, jonne valitaan kahden ja kolmen vuoden toimintakausiksi erovuoroisten jäsenten tilalle uusia luottamushenkilöitä. Tällä kertaa erovuorossa olivat käräjien I varapuheenjohtaja Jarkko Pesonen, joka ei hakenut jatkokautta käräjillä, sekä käräjien jäsen Kari Salminen. I varapuheenjohtajan ja käräjän jäsenen tehtävät herättivät kiinnostusta jäsenistössä. Kumpaankin tehtävään ilmaantui kaksi ehdokasta ja tehtäviin hakeneet pitivät esittelypuheenvuorot, heille pidettiin kannatuspuheenvuorot ja kokousyleisö sai esittää heille kysymyksiä. Kokousta luonnehti jäsenistön kiitettävä kokousosallistuminen ja aktiivinen keskustelu. Huolellisten tenttaamisten ja harkintojen jälkeen suurkäräjät valitsi lopulta Salmisen jatkamaan käräjillä mutta uudella kaudellaan nyt I varapuheenjohtajan paikalle ja käräjien uudeksi jäseneksi Heikki Luodon. Muista valinnoista todettakoon, että kokouksen puheenjohtajana toimi Suomen Sisun Etelä-Savon piirin päällikkö Pekka Laitinen, joka järjestön yleisen käytännön mukaan toimii seuraavaan hakkapeliittain päivään asti suurkäräjien valtuuskunnan puheenjohtajana. Valtuuskunta on käräjien toimintaa valvova elin.

Onnittelut tehtäviin valituille, kiitos muille ehdolle asettuneille ja kiitos kaikille kokoukseen osallistujille.

Suurkäräjät valitsi käräjien I varapuheenjohtajaksi Kari Salmisen (kuvassa oik.) Hausjärveltä ja käräjien jäseneksi Heikki Luodon (vas.) Tampereelta.

Suurkäräjien kokouksen jälkeen siirryimme hakkapeliittain päivän illanviettoon, joka jatkui monen jäsenen osalta varsin myöhään, kun jälleennäkemisten ja uusien tuttavuuksien solmimisen anti sai jälleen jatkua.

On Pohjolan hangissa meill’ isänmaa

sen rannalla loimuta lietemme saa

käs’ säilöjä käyttäiss’ on varttunut siell’

on kunniall’, uskolle hehkunut miel’.

Jaa tämä: