Hakkapeliittain päivän juhlapuhe

Hyvää päivää, Suomen Sisu!

Tämä tuntuu sopivalta tervehdykseltä, kun seison Suomen tuhotun armeijan hylätyllä kasarmilla edessäni ne ihmiset, joiden sydämistä Suomi ei vielä ole kuollut. Arvostan suuresti sitä, että valtavasta ulkoisesta paineesta huolimatta uskallatte avoimesti rakastaa isänmaatamme. Se ei nyky-Suomessa ole mikään itsestäänselvyys

Olli Immonen melkein lynkattiin, kun hän uskalsi puhua taistelusta Suomen puolesta. Hän puhui henkisestä innostuksesta, periksiantamattomuudesta ja yhteenkuuluvuden tuomasta voimasta, joka antaa rohkeutta vastustaa sitä, jonka sisimmässään tietää vääräksi.

Pariisin kaduilla se monikulttuurinen Eurooppa, johon sopeutuminen on kuulemma meidän ainoa vaihtoehtomme, teurasti eilen yli sata ihmistä Allahin nimeä huutaen.

Etusivu meni uusiksi.

Maailma muuttuu pahemmaksi niin nopealla tahdilla, että olen tämän viikon aikana kirjoittanut puheeni uusiksi kolmeen kertaan. Aloitin sen ihmisoikeuksista, koska niihin vetoamalla meille Suomen systemaattista tuhoamista usein perustellaan.

Minun ihmisoikeuteni on parempi kuin sinun jeesuksesi

On edelleen totta, että ihmisoikeudet on laitettu taistelemaan toisiaan vastaan aina sen mukaan, mikä niihin vetoajalle milloinkin on edullista. Sukupuolinen suuntautuminen on asetettu uskonnon yläpuolelle samalla, kun uskonto on asetettu sananvapauden yläpuolelle. Kansalaisuuden ihmisoikeus yritetään tuhota kansallisvaltiot tuhoamalla ja sananvapauden ihmisoikeus halutaan kieltää kaikilta, jotka ovat eri mieltä kuin monikulttuurisuuden väkisin edistäjät.

Silti tänään ihmisoikeudet ovat pelkkää hurskastelua, niin kuin ne ovat koko ajan olleet siinä tarkasti laskelmoidussa prosessissa, jossa Eurooppa on haluttu muuttaa halpatyömaan liittovaltioksi. Ihmisen oikeudenmukaisuuteen vetoaminen on aina ollut tehokas keino saada ääniä niiltä, jotka ovat liian tyhmiä tajuamaan, että poliitikko valehtelee aina.

Sen haluan kuitenkin vieläkin nostaa esiin, että vaikka YK:n ihmisoikeuksien listalla sanotaan, että kansalaisuus on ihmisoikeus, ja sosiaaliturva toinen, niin ihmisoikeuksien julistuksessa EI SANOTA, että Suomen kansalaisuus olisi kaikkien ihmisoikeus, tai että Suomen valtion pitäisi huolehtia kaikkien valtioitten kansalaisten sosiaaliturvasta.

Päinvastoin. Kansalaisuus on yksi YK:n ihmisoikeusjulistuksen perusperiaatteista. Ihmisoikeuksien pohjana on filosofinen näkemys siitä, että valtion valta perustuu vapaan yksilön suostumukseen, ja ihmisoikeudet ovat alunperin syntyneet moraaliseksi sopimukseksi yksilön ja valtion välille – sen vastuun määrittelemiseksi, miten jokaisen valtion tulee kohdella omia kansalaisiaan.

Suomalaisuus ei ole kaikkien perusoikeus vaan suomalaisten ihmisoikeus

Kansallisuus saadaan syntymässä. Samoin kansalaisuus, mutta vain jälkimmäisen voi vaihtaa. Suomen kansalaisuus on ihmisoikeus vain suomalaisille. Muille se on mahdollinen etuoikeus, jonka vain Suomen valtio, eli Suomen kansa voi heille myöntää. Suomen kansalla on ollut ihmisoikeuksiin perustuva juridinen valtuus määritellä itse, mitä suomalaisuus tarkoittaa, ja mitä edellytyksiä kansalaisuuden saamiselle asetetaan.

Kansalaisuuden edellytykset ovat Suomessa itse asiassa jo nykylaissa varsin hyvin määriteltyinä, mutta vaihtaisin sanan ”tyydyttävä” sanaan ”hyvä”, kun puhutaan kielitaidosta kansalaisuuden ehtona. Kansallinen identiteetti rakentuu äidinkielen ja isänmaan varaan. Suomen kieli on niin uhanalainen, että sitä on minun mielestäni kaikin voimin suojeltava. Suomalaisuus ei saa olla kompromissi.

Suomen kansalaisuuslaki määrää senkin, että sitä ei myönnetä ”jos kansalaistaminen muusta painavasta syystä hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella on vastoin valtion etua.”

Valtio on Suomen kansa. Jos suomalaisten ihmisten palveluitten leikkaaminen, työntekijöiden aseman ja toimeentulon heikentäminen, työpaikkojen menettäminen halpatyömaihin, verojen korottaminen, yhteiskuntarauhan menettäminen, väkivallan ja pelon lisääntyminen, eriarvoisuuden kasvattaminen, vanhusten ja nuorten valtiollinen laiminlyönti, koulutustason laskeminen, suomen kielen aseman ja tason heikentäminen ja valtiollisen itsemääräämisoikeuden menettäminen eivät ole vastoin Suomen kansan etuja, niin mikä on?

Taistelua reviiristä

Kaikki kansat ansaitsevat oman kotimaan. Mutta kaikkien kansojen ei tarvitse asua samassa maassa.

Minä ihan koko sydämestäni ajattelen, että Saksalla on oikeus olla saksalaisten kotimaa, ja että Ranskan omaleimaisuus on nimenomaan ranskalaisten rakentamaa. Minun mielestäni Eurooppa on rikkaampi silloin, kun siinä on useita erilaisia kansoja ja niiden erilaisia kotimaita, kuin jos se on pelkästään iso maa-alue, jonka jokaisessa kolkassa asuu kaikkien kansallisuuksien edustajia. Ensimmäinen sisältää aitoa erilaisuutta ja useita vaihtoehtoja. Jälkimmäinen on globaali kakofonia, massatoistoa ilman aitoa ainutlaatuisuutta – ja jossa lopulta kukaan ei enää saa tuntea olevansa turvassa omassa kodissaan.

Suomi on suomalaisten kotimaa. Suomalaisesta ei tule koskaan kreikkalaista. Jos hän muuttaa Kreikkaan, hän on Kreikassa asuva suomalainen. Suomalainen voi saada Kreikan kansalaisuuden, mutta etnistä kreikkalaisuutta, sukupolvien mittaista perimän ja kulttuurin katkeamatonta ketjua hänessä ei koskaan ole. Ei pisaraakaan.

Omasta mielestäni yksi ihmisen tärkeimmistä ihmisoikeuksista on oma reviiri. Jos sitä ei kunnioiteta, ihminen alkaa taistella sen saavuttamiseksi ja sen puolustamiseksi. Monikulttuurisuus ideologiana käsittelee ihmistä oliona, jolla ei ole omaa reviiriä ollenkaan, tai joka ainakin on valmis jakamaan sen tuntemattomien kanssa. Se ei ole viisasta johtamista. Se on täydellistä typeryyttä, koska ihminen ei ole sellainen – eikä hän sellaiseksi tule. Tämä ei edes ole mielipide, tämä on historian todeksi osoittama fakta.

Osaltaan tästä todistavat myös Pariisin eiliset tapahtumat. Kyseessä on taistelu reviireistä. Valitettavasti se on vasta alussa.

Ja valitettavasti Euroopan ja Suomen johtajilla ei ole pienintäkään aikomusta pysäyttää sitä. Monikulttuurista terroria omaa kansaansa kohtaan harjoittavat tällä hetkellä ne, jotka itse hyötyvät kansainvaelluksen seurauksista poliittisesti, taloudellisesti tai henkilökohtaisesti.

Kirjoitin keskiviikkona puheeseeni näin:

”Monikulttuuri-ideologia ei edistä ihmisoikeuksia, vaan se vie maailman mielestäni aivan väistämättä väkivaltaan, koska se yrittää pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaa etuaan ja syyllistää ankarasti ne, jotka todellisuudessa joutuvat luopumaan omastaan. Väärin kohdelluiksi kokevat itsensä myös ne, joita vaaditaan hyväksymään rangaistuksen uhalla se, että heitä käytetään hyväksi. Jos tämä tie olisi meille hyvä, meille ei tarvitsisi koko ajan valehdella niin paljon, eikä ketään tarvitsisi yrittää väkisin vaientaa.

Sensuuri, pelolla hallitseminen ja diktatuuri aiheuttavat lopulta aina väkivaltaa. Aina. Niin on käymässä nytkin. Viha kytee ja kasvaa koko ajan, kaikkialla. Räjähdykset ovat jo arkipäivää muualla Euroopassa. Ruotsissakin. Suomi on jo syvällä samalla tiellä.”

Ei paratiisi, mutta parempi

Oikeassa oleminen on välillä valtaisan raskas taakka. KYLLÄ, ymmärrän että Ranskan ilmaiskut Syyriaan ovat isompi tekijä Pariisin katastrofissa kuin se, millaista rajavalvontaa Suomessa tehdään. Mutta tiedän myös sen, että ilman monikulttuurisuuden nimiin puettua kahden kerroksen yhteiskuntarakennelmaa, jossa Schengen-sopimus mahdollistaa halpatyövoiman liikkumisen ja turvapaikkajärjestelmä köyhän väestön massasiirrot, Pariisin näytelmä ei olisi ollut mahdollinen. Terroristisolut eivät olisi pystyneet yhtä helposti rakentumaan, eikä Allahin nimeä huutavaa, marttyyrikuolemaa ihannoivaa väkivaltakulttuuria olisi Euroopan kaduilla välttämättä ollenkaan.

Ja nyt en sano, että Eurooppa olisi paratiisi ilman monikulttuuria. Sanon, että se olisi parempi ilman sitä. Väitän, että maailmaa yritetään rakentaa nyt sellaiselle ihmiselle, jota ei ole olemassakaan.

Unelmia on hyvä olla, koska ilman niitä arkea on miltei mahdoton kestää, mutta yhteiskunta pitää rakentaa realiteettien varaan. Totuus tekee kipeää, mutta ihminen on ihmiselle susi. Ja se susi tappelee omasta reviiristään vaikka tappamalla. Niin se on aina tehnyt ja niin se tulee aina tekemään, ja se pitää lainsäädännössä aina ottaa huomioon.

Liian kallis hinta

Työvoiman vapaa liikkuvuus ei ole niin hieno asia, että se voidaan maksattaa teurastetuilla pariisilaisilla. Siirtotyöläisten tuoma elvytyspiikki Saksan valtion talouteen ei ole niin hieno asia, että Suomen itsenäisyys, kieli ja kulttuuri voitaisiin yhdessä yhteiskuntarauhan kanssa uhrata sen vuoksi, että Suomeenkin saataisiin vähään tyytyvää halpatyövoimaa. Saksan valtion talouslukemat eivät nosta esiin sitä, että köyhien määrä on räjähtänyt käsiin, ghettoutuminen on tosiasia ja väkivalta kaduilla jatkuvasti kasvava katastrofi.

En yleensä suosittele YLEn ohjelmia, koska heillä on lakisääteinen velvollisuus valehdella kansalle monikulttuurin ihanuudesta, ja lopputulos saa antamaan ylen, mutta nyt kehotan katsomaan Ajankohtaisen Kakkosen esitystä Suomen muuttamisesta matalapalkkamaaksi. Olisi naurattanut, jos ei olisi itkettänyt katsoa, ketkä siellä hehkuttivat Suomelle uutta suuntaa Saksan mallista.

Ei tämä kriisi ole syntynyt vahingossa. Eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Eilen vielä suunnittelin tarjoavani ratkaisuksi kompromisseja. Asiat ovat jo niin pitkällä, että suunnan muuttaminen on erittäin vaikeaa, jos kukaan ei jousta.

Enää en tiedä, onko meillä enää mitään mahdollisuuksia.

Nyt ei kukaan etsi kompromisseja, vaan eri mieltä olijat toisissa maissa murhataan, toisissa viedään vankilaan, kolmansissa mielisairaalaan. Suomessa laaditaan juuri nyt varsin kiihkeästi lakeja, joilla mielipiteitä ja poliittisia ideologioita kriminalisoidaan. Samalla levitetään rangaistuksen pelkoa, jonka ainoa tarkoitus on vaientaa varsin aiheellinen kritiikki.

Todelliset syylliset

Toki tiedän sen, että jos asiat todella haluttaisiin muuttaa, suuri osa maailman ongelmista ratkeaisi sillä, että Euroopan jokaisessa maassa säädettäisiin laki, jonka mukaan monikansallisten yritysten pitää maksaa samasta työstä samaa palkkaa kaikissa niiden toimintamaissa. Itse asettaisin palkkatason sen maan mukaan, missä yrityksen pääkonttori sijaitsee ja pääomistajat asuvat.

Siitäkin olisi aika tavalla hyötyä, jos kirkoilta poistettaisiin kaikki valtion rahallinen tuki ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuudet, myös kouluissa. Uskonto on ihmisoikeus ja henkilökohtainen usko siirtää vuoria, mutta kirkoista on kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, tullut poliittisen vallan väärinkäyttäjiä.

Monikansallisten yhtiöitten joukkoon laskisin myös kansainväiset avustusjärjestöt ja laittaisin ehdottomasti niiden tulot verotettaviksi kaikissa keräysmaissa kaikilta niiltä osin, joita ei todistettavasti käytetä suoraan avustuskohteeseen. Silloin miljoonavoitoista palaisi edes hiukan takaisin vähästään antaville hyväntekijöille, sen sijaan että niillä rahoitetaan hulppeita pääkonttoreita ja johtajien jättipalkkoja. Avustuksen maksajalle soisin verovapauden avustuksestaan, koska auttamiseen kannattaa kannustaa. Ei toisen hädällä rikastumiseen.

Vallan väärinkäytön vähentämiseksi tarvitaan kansanvallan lisäämistä ja sitovia kansanäänestyksiä. Ja kansainvälistä uraa himoitsevat poliitikot tekisivät suuren palveluksen Suomelle, jos pyrkisivät kansanedustuslaitoksemme asemesta itse työskentelemään niihin maihin, joiden hyvinvoinnin he nyt asettavat suomalaisten hyvinvoinnin edelle.

Nämä ovat vain minun mielipiteitäni, mutta näihin – ja niiden ilmaisemiseen minulla on YK:n ihmisoikeusjulistuksen takaama oikeus – vaikka vastustankin monikulttuuria. Minä en usko, että kansallisvaltioitten aika on ohi. Minä uskon, että kansallisvaltioita tukemalla ja puolustamalla pelastetaan Eurooppa.

Ihmisoikeuksista yksi on sellainen, jonka kanssa ei saa tehdä minkäänlaista kompromissia, koska vain sen avulla pystytään valvomaan, että kaikki muut ihmisoikeuden toteutuvat. Ja se on sananvapaus.

Eläköön Suomen Sisu!

Suomessa asuu sisukas kansa. Selviytymistarinamme kahden suurvallan puristuksessa on täysin ainutlaatuinen maailman historiassa. Jostain syystä Suomeen on noussut valtaan sellainen sukupolvi, jolle suomalaisuus on ollut pelkkää halpaa kauppatavaraa. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana Suomelle ovat sen omat vallankäyttäjät tehneet enemmän pahaa kuin maailmansodat yhteensä. Heidän mielestään suomalaisuuden pitäisi kuolla.

Kysyin yhdeltä jäseneltänne, mikä hänen mielestään on Suomen Sisun tehtävä. Hän sanoi sen olevan isänmaallisuuden esillä pitäminen. Nyt, kun isänmaallisuudesta on tehty kirosana ja suomalaisuudesta ilmaisjakelutuote, olen sekä ylpeä että surullinen siitä, että seison teidän edessänne tänään. Teille on annettu tehtäväksi Mission Impossible. Toisaalta, elämä on sittenkin aina ollut elokuvaa suurempaa. Eikä mikään lopulta ole mahdotonta sille, jonka sielu, sydän ja mieli palavat totuuden tulta.

Sanoo kuka tahansa mitä tahansa, Suomen ja suomalaisten EI tarvitse sopeutua siihen, mitä maailmassa nyt tapahtuu. Globalisaatio ja monikulttuuri eivät ole ihmisoikeuksia. Suomalaisuus suomalaiselle on. Eläköön Suomi – ja sen sisu!

Puhui ja kirjoitti

valtiatar Vellamo Veen Emonen

Kauppa on toiminnassa. Pilottivaiheen aikana toimitusajoissa saattaa olla vähän heittelyä. Piilota tämä ilmoitus