Syksyllä 2023 Mäntsälän hautausmaalta varastettiin Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki ja Myrskylän hautausmaalla Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki rikottiin. Rikokset eivät ole vielä selvinneet. Myrskylän patsas on kunnostettu, mutta Mäntsälän veistos on yhä kateissa.

Nämä hautausmaamuistomerkkien turmelut eivät valitettavasti ole pelkkiä yksittäisiä tapauksia. Vastaavaa on sattunut viime aikoina muuallakin Suomessa: puistoissa olevia pronssiveistoksia on varastettu ja tuhottu. Pronssisen patsaan materiaalista voi saada satoja euroja keräysmetallina, mutta teoksen kulttuuriarvo on kuitenkin mittaamaton.

Suomen Sisun Uudenmaan piiri haluaa nostaa pohjoisuusimaalaisten Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkkien turmelun puheenaiheeksi, koska tapauksiin liittyy monta kansallisesti tärkeää näkökulmaa.

Veistosten merkitys kansalliselle ja paikalliselle kulttuurille on merkittävä. Mäntsälän Karjalan neito -patsas on Heikki Varjan ja Myrskylän muistomerkki Pentti Papinahon veistämä. Kummatkin olivat suomalaisia taitelijoita, joille tasavallan presidentti myönsi professorin arvot ja Pro Finlandia -mitalit. Varja ja Papinaho ovat luoneet Suomen julkisiin tiloihin runsaasti kansallisista kuvastoista ammentavia taideteoksia, jollaisia ei enää juuri tehdä – jollaisiin nykytaiteilijoiden näkemys ei yleensä riitä. Varjan ja Papinahon teokset ovat paikallisesti usein hyvin pidettyjä ja arvostettuja, ja molemmilla on tiivis yhteys pohjoiseen Uuteenmaahan. Varjan ja Papinheimon taide ovat malliesimerkkejä monumenteista, jotka saavat tarkastelijansa tuntemaan olevansa osa laajempaa yhteisöään, paikkakuntaansa, maakuntaansa ja kansaansa. Joskus jopa ”statuomaniaksi” kutsuttu liike toi kansallisesti merkittävät aiheet ja vaiheet osaksi jokaisen suomalaisen arkea ja ympäristöä ja vahvisti näin kansallista yhteenkuuluvuutta. Talvi- ja jatkosodan jälkeisiä sotien vainajiin liittyviä muistomerkkejä ja sankarihautoja voi pitää eurooppalaisittain poikkeuksellisen kunnianhimoisena muistamisen kulttuurina. Suomessa pidettiin kunnia-asiana tuoda vainajat kotipitäjän multiin, ja niille vainajille, joita ei onnistuttu saamaan takaisin, pystytettiin omat, koskettavat muistomerkkinsä.

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkkien turmelu on hyökkäys suomalaisten kansallista historiaa ja menneiden sukupolvien suomalaisten uhrauksia vastaan. Kyse on enemmästä kuin pelkistä taidokkaista pronssiveistoksista, kyse on niiden sanomasta. Mäntsälän varkaus tapahtui samalla viikolla, jolloin kirkossa oli Karjalasta paenneiden koivistolaisten kirkkopyhä. Mäntsälän kirkon kattokruunu on peräisin Koiviston kirkosta miehitetyltä Karjalankannakselta ja kuten hautausmaan keskeisellä paikalla ollut Karjalan neito, myös kattokruunu muistuttaa mäntsäläläisiä menneiden sukupolvien kohtaloista ja menetyksistä. Viime aikoina Suomessa on surullisin mielin seurattu Venäjän toimintaa, jossa sikäläiset viranomaiset ovat häikäilemättömästi tuhonneet suomalaisia sankarihautoja Koiviston kirkkomaalla. Ukrainassa Venäjä on iskenyt tarkoituksella kulttuuriperintöä kohti tuhotakseen ukrainalaisten yhteyden kansalliseen historiaansa. Lisäksi viime vuosina länsimaiden isänmaallinen julkinen taide on kohdannut vahvan kulttuurivandalismin aallon. Hyökkäykset kansan kulttuuriperintöä vastaan ovat hyökkäyksiä kansaa, sen identiteettiä ja olemassaolon oikeutusta vastaan.

Mäntsälän ja Myrskylän kulttuurivandalismin tekijät eivät ole tiedossa. Voi olla, että kyseessä on paikallisen nuorison ajattelematonta levottomuutta. Suomen Sisun Uudenmaan piiri kehottaa paikallisia perheitä, kouluja ja muita lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevia kansalaisia ja järjestöjä lisäämään kansallisen kulttuurin ja historian arvostamista ja ymmärrystä uusissa sukupolvissa.

Suomalaisen nuorison päähänpistosten lisäksi teosten turmelijat saattavat sen sijaan olla myös ulkomaista järjestäytynyttä rikollisuutta. Arvokkaita metalleja, joita on pronssin ohella etenkin kupari, on monella julkisella paikalla. Suomi on ollut keskinäiseen luottamukseen perustuva maa, jossa ei ole perinteisesti tarvinnut pelätä, että kaikki irtilähtevä rikotaan ja varastetaan. Nykyaikainen vapaa liikkuvuus on muuttanut tätä huomattavasti, ja muun muassa romanialainen rikollisuus toimii aktiivisesti myös Suomessa. Yksittäiset varkaudet ovat tästäkin näkökulmasta osa suurempaa ilmiötä. Ne tulevat lisääntymään entisestään, jos Romania ja Bulgaria hyväksytään osaksi vapaan liikkuvuuden Schengen-aluetta. Valtioiden rajoja ylittävä kansainvälinen rikollisuus ei tunne häveliäisyyttä tai kunnioitusta eikä jaa arvojamme. Kääntäen: suomalainen lintukoto ja luottamusyhteiskunta voidaan pelastaa lopettamalla vapaa liikkuvuus, lisäämällä rajatarkastuksia ja rajoittamalla huomattavasti ulkomaalaisten maahantulon ja maassaoleskelun ehtoja.

Elämme aikaa, jolloin sotiemme veteraanien rivit hupenevat ja sodan kokeneet ovat jo hyvin iäkkäitä. Jokainen sukupolvi väistyy aikanaan, mutta se sen sijaan ei ole luonnonlaki, että he veisivät mukanaan muiston siitä, mitä he tekivät ja minkä puolesta he taistelivat. Suomen Sisun Uudenmaan piiri toivoo, että Karjalaan jääneiden vainajien uhrausta kunnioitettaisiin aktiivisemmin. Kehotamme jokaista suomalaista sytyttämään tänä pyhäinpäivänä heidän muistolleen kynttilän. Heikki Varjan Karjalan neito -veistos esitti neitoa, jonka sylissä oli särkynyt kannel. Kirkkomaalla seisoo yhä patsaan jalusta, jossa lukee: ”Soitto on suruista tehty.”

Suomen Sisun Uudenmaan piirin esikunta

N. A. Saramo, piiripäällikkö

Christian Heikkonen, varapäällikkö