Roger Kulmalan puhe Tammisunnuntaina 2019

Helsingissä sunnuntaina 27.1.2019

Tammisunnuntain perinnöstä

Hienoa, että isänmaan ystävät ovat kokoontuneet tänään muistelemaan tammisunnuntaita ja Vapaussotaa. Kiitokset Suomen Sisun Uudenmaan piirille tilaisuuden järjestämisestä!

Lyhyehkö puheeni käsittelee tammisunnuntain perintöä. Aikaisempien sukupolvien urotekojen muistelu on parhaimpia keinoja muistaa heitä. Tämä on oleellista meille kansallismielisille, joille kansakunta merkitsee yhteisöä, joka ylittää sukupolvet, vuosisadat ja jopa vuosituhannet.

Tammisunnuntai jäi Suomen historiaan sinä päivänä, jolloin suomalaiset todella ottivat vallan omiin käsiinsä omassa maassaan. Toki Suomi oli saavuttanut jo 27.1.1918 kansainvälisen oikeuden näkökulmasta itsenäisen valtion aseman, kun maa oli julistettu itsenäiseksi, ja tämän julistuksen oli entinen emämaa – silloinen neuvosto-Venäjä – tunnustanut.

Perinteiseen valtion määritelmään kuuluu myös väkivaltamonopoli valtion alueella. Tätä itsenäinen Suomi ei ollut saavuttanut. Maassa oli vielä venäläisiä sotilaita, jotka suomalaisten omien asevoimien puuttuessa olivat potentiaalisesti merkittävä uhka isänmaallemme ja sen asukkaille.

Tämä seikka ymmärrettiin isänmaallisten tahojen toimesta, ja niin ylipäällikkö Mannerheimin johdolla suunniteltiin ja toteutettiin operaatio, jolla 4000 venäläistä riisuttiin aseista ja Pohjanmaa pääsi nauttimaan vapaudesta.

Venäläisten aseistariisumisoperaatio ei synnyttänyt merkittäviä taisteluita, mikä ei kuitenkaan vähennä sen sotilaallista merkitystä tai sen toteuttajien sankaruutta; suomalaiset joukot oli vasta muodostettu ja niiden aseitus oli selkeästi heikompi kuin venäläisten. Hyvin suunniteltu ja määrätietoisesti toteutettu operaatio riitti kahden vallankumouksen jälkeen moraalinsa menettäneiden venäläisten aseistariisumiseen.

Tästä päästään mielestäni siihen, mitä tammisunnuntai voi nykyisille ja tuleville sukupolville opettaa. Aseistariisumisoperaatio oli toteutettavissa vain, koska silloiset isänmaalliset suomalaiset olivat valmiita muodostamaan suojeluskuntia ja tukemaan sotakoulujen perustamista. Nämä vaativat aineellisia uhrauksia ja asettivat mukana olleet mahdolliseen vaaraan, varsinkin jos vapaussodan lopputulos olisikin ollut erilainen.

Silloiset isänmaanystävät kuitenkin näkivät vapaan ja itsenäisen Suomen vaivan ja uhrautumisen arvoisena. Kun nyt pidän tätä puhetta itsenäisessä Suomessa, jota vieraan maan asevoimat eivät valvo, niin kehotan kaikkia kuulijoita pohtimaan tätä perintöä, jonka meille vuoden 1918 sukupolvi vapaussodassa jätti. Kehotan myös kaikkia kuulijoita vaalimaan vapaan Suomen kansan olemassaoloa omassa elämässään, jotta meillä olisi jättää tuleville sukupolville tämä perintö.

– – –

Roger Kulmala on 25-vuotias taloustieteen opiskelija, Perussuomalaisten Nuorten ja Suomen Sisun Uudenmaan piirin aktiivi.

Jaa tämä: