Suomalaisuuden päivän puhe 16.5.2021
Tervehdys hyvät kuulijat.
Suomalaisuus on melko laaja aihealue ja mietin kauan, miten rajaan puheeni sitä koskien. Sitten satuin kuulemaan pari kuukautta sitten suosituksi singahtaneen, kahden somalitaustaisen räppärin kappaleen Steppasin partyy, joka on saanut suosiota nuorison keskuudessa. Kappaleen sanoitukset eivät kelpaa toistettavaksi tässä, mutta huomioitavaa on se, että niissä on suomen kieleen yhdistetty sekä englannin- että somalinkielisiä ilmauksia ja taivutussääntöjäkin väännetään miten sattuu. Tämä sai minut miettimään suomalaisuuden omaleimaisuutta ja vieraiden elementtien vaikutusta siihen. Totta kai tietyt henkilöt tulevat aina sanomaan, että ainahan suomen kielessä on ollut vierasperäisiä sekä suoria lainasanoja. Tämä on totta, mutta voiko kukaan väittää, että lause ”steppasin partyy, minä ja mun malis” on suomen kieltä? Hyvä puoli tässä räp-kappaleessa tietysti on se, että moista kieltä käyttävät somalitaustaiset artistit, siten erottuen valtaväestöstä. Huolestuttavaa tästä tulee sitten, kun tällainen ryönä tarttuu suomalaisten kielenkäyttöön.
Aiemminkin on ääneen todettu se tosiasia, että vieraiden vaikutteiden imeminen tuhoaa suomalaisen kulttuurin. Tämä koskee muutakin kuin kieltämme. Suomi on muiden länsimaiden ohella jo vuosikymmenten ajan kokenut Yhdysvaltojen aggressiivista kulttuurista vyörytystä ja siihen päälle saanut tuta vielä koko ajan globalisoituvan maailman vitsaukset. Ei ole enää harvinaista nähdä suomalaisen pikkukaupungin kylänraitilla vuorotellen MacDonaldsin ja Kebab-ravintolan, puhumattakaan television, elokuvien ja musiikin vaikutuksesta ajatteluumme ja käytökseemme. Tuoreimpana ja hyvin ilmeisenä esimerkkinä Yhdysvaltain apinoinnista näimme viime vuonna, kun leimallisesti amerikkalainen Black Lives Matter -liike rantautui Suomeen ja sai suomalaistytöt makaamaan rähmällään kaduilla ja puistoissa. Miten käy oman kulttuurimme, jos ruokamme ja kuluttamamme viihde on enenevässä määrin tuontitavaraa? Kehotankin kaikkia suosimaan suomalaisia ravintoloita, Suomessa tuotettuja tuotteita ja varauksella suomalaista viihdettä. Temppareita tai Big Brotheria ei lasketa suomalaiseksi viihteeksi. Suunta -kulttuurikollektiivin sivuilta löytyy alati kasvava kuluttajan opas, josta voi vilkaista suosituksia tältä saralta.
Myöskin suomalainen perimä on omaleimainen. Suomalaiset ovat tunnetusti erillinen etninen ryhmä ja ainutlaatuinen kansa eurooppalaistenkin joukossa. Massiivisen siirtolaisuuden ohella tätä osaa suomalaisuudesta uhkaa tiettyjen tahojen nakertava suomalaisen kansan olemassaolon kiistäminen tai sen tietoinen tuhoaminen kulttuurimarxismin keinoin. Julkisessa keskustelussa lähivuosina paljon esillä ollut etnonationalismi on leimattu vastustajiemme toimesta ääriliikkeiden hörhöilyksi, vaikka kyseessä on tietenkin luonnollinen kansallismielinen ajattelu. Klassikkolausahduksen mukaisesti; ei maata ilman kansaa, ei kansaa ilman verilinjaa. Kreikkalaisessa legendassa esiintyvä Theseuksen laiva lähtee satamasta. Matkan aikana laivan kaikki osat vaihdetaan yksi kerrallaan. Kun laiva palaa takaisin satamaan, onko se enää sama laiva, jos sen kaikki osat on vaihdettu uusiin? Sama pätee suomalaisuuteen. Jos Suomen rajojen sisäpuolella oleva kansa, kieli ja kulttuuri vaihtuu vuosikymmenten saatossa, niin onko enää kyseessä Suomi?
Ei ole. Ainakaan tuntemamme. Ei sellainen, jollaisena sen haluamme nähdä.
Tämä kaikki on meille kansallismielisille itsestään selvää, mutta meidän tulee rummuttaa asiaamme uudelleen ja uudelleen, aivan niin kauan kuin vastustajamme ajavat omaa turmiollista asiaansa. Taistelu olemassaolostamme on taistelu, joka meidän on pakko voittaa.
Pohdin myöskin omaleimaisuutta miettiessäni suomalaista luontoa ja kansamme suhdetta siihen. Kautta historian tämä kansamme on elänyt luonnon keskellä, sen ympäröimänä ja jopa sen ehdoilla. Yhä edelleen meillä on syvä kansallinen yhteys luontoomme, vaikka kaupungistuminen sitä tietyllä tapaa uhkaakin. Emme saa koskaan menettää sitä yhteyttä. Täysi vieraantuminen luonnosta olisi suuri menetys kansallemme, joka on kautta aikojen ammentanut elinvoimansa jylhistä metsistä ja kuohuvista koskista. Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä. Ilman vahvoja juuria ei pysty kasvattamaan mahtavia, tuuheita oksia. Juuret antavat ihmiselle siivet. Kun suomalainen lähtee kävelylle sateen jäljiltä raikkaalle tuoksuvaan metsään, hän kokee tietynlaista tunnetta. Se on erikoinen yhdistelmä rauhaa, kuulumisen tunnetta ja hengellisyyttä.
Usein sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Siellä mielen on mahdollista kohota arkisen yläpuolelle, kohti jotain ikiaikaista ja mystistä. Suomalainen muinaisusko, jossa luonto ympäröi ja läpäisi kaiken, on jo lähestulkoon kuollut ja kuopattu. Vielä nykyäänkin suomalaisella on kuitenkin jonkinlainen alitajuinen yhteys omiin esi-isiinsä, jotka sen uskon aikoinaan synnyttivät. Syvälle salattu yhteys omaan kansaan elää. Se yhteys on jotakin väkevää, joka on kaikenlaisen päivänpolitiikan ja arkisten askareiden yläpuolella. Ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta ja pohjimmiltaan aina osa luontoa. Ihmiselle on henkisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeää saada olla omiensa ympäröimänä luontaisessa elinympäristössään.
Tällainen esoteerinen nationalismi yhdistää meidät kaikki yhä yhdeksi kansaksi, vaikka olisimmekin poliittisesti eri mieltä ja vaikka silmillä havaittava yhtenäiskulttuurimme olisikin pirstaloitunut. Esimerkiksi tuo raikkaassa metsässä kävelemisen tunne samaan aikaan sekä yhdistää meidät suomalaiset toisiimme, että erottaa meidät muista kansoista ja kulttuureista. Muinaisten pyhien paikkojen äärellä voimme tuntea esi-isiemme hengen ympäröivän meidät. Voimme tuntea vahvaa kuulumisen tunnetta isänmaahamme. Karjalaisten laulun mukaisesti: lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu ja ikihongat humajaa.
Suomalaisten kannattaisi tunnistaa sydämissään tuo esoteerinen nationalismi; pintaa syvempi yhteys omaan kansaan, heimoon, historiaan ja kulttuuriin. Väitän, että sen tunnistaminen tulisi parantamaan syvemmän yhteenkuuluvuuden tunteen myötä sekä yksittäisen ihmisen, että koko kansakuntamme hyvinvointia. Tämän mystillisen kansallisen heräämisen ansiosta myös ympäristömme tulee saamaan jälleen oikean arvonsa. Suomen luonto on ollut täällä ennen meitä ja toivon mukaan se tulee olemaan täällä myös meidän jälkeemme.
Viimeisenä suomalaisuuden omaleimaisuuden osa-alueena tahdon nostaa esiin taiteemme. Kulta-aikanaan suomalainen taide oli omiaan nostamaan kansallis- ja itsetuntoamme. Taiteilijat määrittelivät kansallemme omalaatuista kuvastoa ja rakensi sille omaperäistä identiteettiä, erillistä muista kansoista. Kulttuurimme voi olla vieraiden vaikutteiden kyllästämää, mutta suomalainen taide pystyy kyllä tekemään tämän kansallisen herätyksen uudelleenkin. Suomen taiteen kulta-aika ei ole takanapäin, vaan edessämme.
Se kuitenkin vaatii sen, että löydämme uudelleen sen, mikä tekee meistä omaleimaisia, vaalimme sitä ja valjastamme sen käyttöömme. Meidän tulee hylätä ”steppaaminen partyyn” ja sen sijaan ammentaa väkevästä historiastamme, uutta kohti kohoten. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, eikä se välttämättä tapahdu edes meidän elinaikanamme. Voimme kuitenkin olla mukana edesauttamassa uutta kansallistaiteen nousua tukemalla kansallismielisiä taiteilijoita, kirjailijoita, runoilijoita ynnä muita kulttuurialan ihmisiä.
Tärkeimmät osa-alueet suomalaisuudessa omaleimaisuudessa ovat siis nähdäkseni kielemme, kulttuurimme, perimämme, luontosuhteemme ja taiteemme. Nämä ovat kansallemme elintärkeitä asioita ja jokainen niistä on tavalla tai toisella hyökkäyksen kohteena. Nämä ovat myös asioita, joihin me voimme omilla tavoillamme vaikuttaa positiivisesti. Kehotankin nyt kaikkia miettimään, miten juuri sinä voit olla mukana tukemassa suomalaisuutta ja torjumassa vieraita vaikutteita. Voisitko ehkä jättää ensi kerralla kebabin syömisen väliin, ja sen sijaan ostaa kaupasta lähellä tuotettuja ruokatarvikkeita ja valmistaa ruokasi itse? Voisitko elokuvissa käydessäsi jättää väliin uusimman yhdysvaltalaisen viittasankarikohelluksen ja käydä sen sijaan katsomassa uusimman kotimaisen elokuvan? Tämän kaltaisiin valintoihin pystymme satavarmasti jokainen, eikä se vaadi paljoa. Kuka tietää, ehkä nämä valintojemme pienet purot muodostavat sitten sen suuremman joen, jolla on aito vaikutus. Ainakin voimme yrittää.
Kiitos ajastanne ja siunausta kaikille suomalaisille.
Kirjoittaja on Suomen Sisun aktiivi.