Puheenjohtajalta: Totaalista kulttuurisotaa

Juuri kukaan joka on vähänkään seurannut viimeaikaista uutisointia ei ole voinut välttyä altistumasta jossain määrin Yhdysvalloista nyt myös Eurooppaan ja Suomeen rantautuneelle BLM-ilmiölle. On toki totta että BLM-mielenilmauksia on nähty jopa täällä ennenkin, mutta hiljattainen “uusi aalto” on entisiä voimakkaampi, ja on tuonut mukanaan uusia lieveilmiöitä.

BLM, eli “Black Lives Matter” on perua vuoden 2013 tapahtumista, jolloin latinotaustainen naapurustovahti George Zimmerman ampui käsikähmän päätteeksi kuoliaaksi nuoren mustan Trayvon Martinin. Kuten silloin, on nytkin BLM käytännössä Yhdysvaltain mustan väestön turhautumisen purkautumisreitti, joka ei juuri välitä sen paremmin yksittäisten mustien kuolemiin kuin laajempaan kuvaan liittyvistä tosiasioista, vaan yksinkertaisesti kehittää vihaa varsinkin kaikkea valkoisuuteen liittyvää kohtaan.

Mutta miten tämä kaikki liittyy Suomeen? Suomessa, kuten myös Yhdysvalloissa media on ottanut BLM-liikkeen suojelukseensa rummuttaen kritiikittä sen pääteesejä, luoden legitimiteettiä liikkeelle jonka yhteydessä esiintyviin lieveilmiöihin on kuulunut niin mellakointia kuin historiallisten henkilöiden demonisointia ja heidän muistonsa tuhoamista. Suomessa media on liittynyt mukaan etsimään suomalaisten historiasta merkkejä pahuuteen rinnastettavasta kolonialismista, ja median sekä sosiaalisen median lietsomana vasemmistosta on alkanut kuulua äänenpainoja jotka vaativat jo kansallissankareiden muistomerkkien hävittämistä, tai ainakin siirtoa.

Vaikka tämä kaikki liikehdintä ja hysteria on hyvin energistä, ei se ole täysin spontaania. Yhdysvalloissa kuten muuallakin länsimaissa, marxilainen älymystö on lietsonut köyhien vähemmistöryhmien vihaa valkoista enemmistöä kohtaan, ja luonut kuvaa perinteisistä hierarkioista ja järjestyksestä sortavana rakenteena, toisin kuin ylläpitävänä mitä se todellisuudessa on. Vuosikymmenten myyräntyö yhdistettynä monikulttuuristen yhteiskuntien luonnolliseen epävakauteen alkaa kantaa hedelmää. Massiivinen olkinukke-argumentti läntiseen hierarkiaan kohdistuen on luonut laumoittain elämäntapakatkeria mustia, sekä konformistisesti “universaalia hyvää” ajavia valkoisia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureita jotka kaikki kilpailevat siitä kuka onnistuu häpäisemään valkoista kulttuuria ja historiaa mahdollisimman groteskilla tavalla.

Kaiken tämän toiminnan ydin on selvä: vallitsevan mutta taantuvan valkoisen länsimaisen kulttuurin ja hierarkian tuhoaminen. Suomalaisten osalta tilanne on varsin selkeä. Meidän yhteisöämme pidetään valkoisena siinä missä muitakin eurooppalaisia yhteisöjä, eikä se että meitä on vuosisadat orjuutettu, murhattu ja sorrettu pyyhi pois ihonvärimme syntiä näiden fanaatikkojen silmissä. Meidän perinteemme on hävitettävä, meidän suurmiestemme muisto tahrattava ja meidän kansamme syrjäytettävä sen omassa isänmaassaan.

Koska BLM-liikkeelle ja sitä hyväksikäyttäville (kulttuuri)marxisteille ei riitä mikään muu kuin aikaisemman järjestyksen tuhoaminen, muodostaa se vääjäämättä uhan elämäntavallemme, eikä sitä pidä suvaita hetkeäkään. Vuosikymmenten saatossa konservatiivien yritys puolustaa arvojaan marxilaista vaikutusta vastaan on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut. Nyt meidän on aika siirtyä puolustuksesta hyökkäykseen.

Mitä absurdimmaksi vasemmiston ja BLM-kultin vaatimukset ja hyökkäykset menevät, sitä suuremmaksi nousee kannatus vastareaktiolle. Tätä energiaa ei pidä haaskata kompromisseihin, vaan se pitää käyttää reaktionääriseen yhteiskunnan eheytykseen ylhäältä alaspäin. Yliopistot ja koulujärjestelmät on puhdistettava epäkansallisesta vaikutuksesta, media on laitettava palvelemaan kansallisia tarkoitusperiä ja valtiollisten instituutioiden toimintatavat päivitettävä. Tämän jälkeen seuraava askel on aikaisempien sosiaalisten hierarkioiden korjaaminen, uusien rakentaminen sekä monikulttuurisuuskehityksen purkaminen ja siirtyminen kotouttamisesta kotiutuksiin.

Onko tämä liioiteltua? Siinä kontekstissa, että meitä kansallismielisiä sekä meidän omaa kansakuntaamme pyritään hiljalleen hävittämään, ei ole. Meillä suomalaisilla on oikeus puolustaa maatamme niin ulkoisia kuin sisäisiä uhkia vastaan, kuten muillakin eurooppalaisilla kansoilla. Meillä on vastassamme ihmisiä jotka haluavat meille potkut, haluavat meidän kärsivän ja kuolevan, ja kansamme katoavan. Suuret massat jotka osoittavat mieltä Helsingissä eivät tähän joukkoon kuulu, mutta niiden taustalla olevat ajattelijat ja agitaattorit kyllä. Kyse ei ole siitä kuka on moraalisesti oikeassa tai hyveellisin. Kyse on siitä kuka jää jäljelle, mitkä aatteet ja mitkä kansat dominoivat tulevaisuuden maailmaa.

Niille jotka haluavat edelleen uskoa tulevaisuuteen, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä kiihdyttämään vastareaktiota tätä vastenmielistä karnevaalia kohtaan. Se vaatii kansankiihotusta, se vaatii valistamista, se vaatii silmien avaamista ja ennen kaikkea se vaatii rohkeutta sekä peräänantamattomuutta. Mutta vaihtoehtoja meillä ei enää ole. Tosielämässä ei palata menneeseen eikä pelata reilua peliä. Tervetuloa vuoteen 2020.

Henri Hautamäki
Puheenjohtaja
Suomen Sisu ry

Kauppa on toiminnassa. Pilottivaiheen aikana toimitusajoissa saattaa olla vähän heittelyä. Piilota tämä ilmoitus