Suomen Sisu järjestää vuosittain neljä valtakunnallista tapahtumaa. Järjestön kesäkauden päättää valtakunnallinen loppukesän tapahtuma, joka ei muista kolmesta valtakunnallisesta tapahtumasta poiketen ole mihinkään tiettyyn kansalliseen juhlapäivään sidottu.
Tällä kertaa loppukesän tapahtuma järjestettiin Mikkelissä 7.-8.8.2020. Järjestön aktiivi Johanna Sirén-Kaplas on kirjoittanut kattavan tapahtumaraportin, jonka nyt julkaisemme verkkosivuillamme.
Seuraava Suomen Sisun valtakunnallinen tapahtuma on Hakkapeliittain päivä, joka järjestetään Tampereella 13.-15.11.2020.
– – –
Innokkaimmat paikalla jo perjantaina
Jalkautuminen urbaaniin ympäristöön Mikkelin kaupungin malmille sujui Suomen Sisun jäseniltä yhtä luontevasti kuin useina aikaisempina kertoina metsän keskelle.
Malmilla tarkoitetaan sotilaiden harjoituskenttää, jollainen Mikkelin torinkin paikalla on joskus ollut. Harjoituskentän historia kuultiin heti perjantai-iltana viikonloppua isännöineeltä, Suomen historian erinomaisesti tuntevalta paikallisyhdistyksen piiripäälliköltä, kun vietimme aikaa yhdestä torin lukuisista virkistyspaikoista myöhäiskesän leppoisassa ja helteisessä illassa.
Illan kääntyessä lämpimäksi kesäyöksi siirryttiin yöpuulle.
– – –
Varsinainen tapahtumapäivä alkoi museovierailulla
Lauantaiaamuna noin parinkymmenen hengen vahvuinen joukko kokoontui Mikkelin vanhalla kasarmialueella; tutustuimme Jalkaväkimuseoon. Esittelykierros alkoi Mannerheim-ristin ritareiden kuvien ääreltä. Viimeisen päälle asiantunteva opas kävi tiiviisti läpi useita kunniakkaita henkilöhistorioita.
Mannerheim-ristin ritareista esiin nosivat erityisesti kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch (131), kapteeni Lauri Törni (144) ja kersantti Einar Schadewitz (110). Törnistä mainittiin myös ulkomailla sotiemme jälkeen saavutetut ansiot. Vietnamissa helikopterionnettomuudessa menehtynyt Törni, alias Larry Thorne, on haudattu Arlingtonin sankarivainajien hautausmaalle Virginiassa Yhdysvaltoissa. Suomessa sotilasarvonsa kiistanalaisin perustein menettänyt Törni ylennettiin Yhdysvalloissa lopulta postuumisti majuriksi.
Myös eversti Valo Nihtilä sai osansa huomiosta. Hänen panoksensa Viipurin valtauksessa, ja myöhemmin asekätkennässä, olivat merkittävät. Hiukan sotahistorian varjoihin jääneen Nihtilän tarinan voit lukea Pohjois-Kymenlaakson Asehistoriallisen Yhdistyksen sivuilta (linkki).
Hieman unohduksiin jääneestä Oeschista olen kirjoittanut jo aiemmin. Juttu löytyy Perussuomalaisten blogialustalta (linkki).
Jalkaväkimuseon yhteydessä toimii yhden kirjahyllyn suuruinen antikvariaatti, josta voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä. Allekirjoittanut löysi suomalaisen teoksen Sukellushälytys, joka kertoo Suomen sukellusveneiden toiminnasta rauhan ja sodan aikana.
Jalkaväkimuseolta suunnattiin Naisvuoren näkötornille. Vaihtoehtoisesti oli mahdollisuus vierailla Päämajamuseossa. Suomen armeijan Päämaja toimi Mikkelissä ja sen lähiympäristössä viime sotien aikana vuosina 1939-1940 ja 1941-1944. Armeijan ylin johto sijoittui tuolloin Mikkelin keskuskansakoululle. Päämajan viestikeskus, peitenimeltään Lokki, toimi aikoinaan Naisvuoreen louhitussa luolassa ja on nykyisin museoitu. Se on avoinna yleisölle sopimuksen mukaan.
Naisvuorelta jokainen laskeutui omaan tahtiinsa, ja seuraavaksi kokoonnuttiin Mannerheimin patsaalla Hallitustorilla ja toivotettiin tervetulleeksi uunituore Suomen Sisun jäsen! Mukana ollut puoliso oli liittymispäätöksestä kuultuaan mutissut jotakin natseista – kunnes näki että olemmekin aivan tavallisia isänmaallisia ihmisiä. Varmemmaksi vakuudeksi otettiin vielä ryhmäkuva. Ei natseja eikä spetznazeja näkyvissä.
Sitten siirryttiin lähellä sijaitsevalle Otto Mannisen patsaalle. Manninen (1872-1950) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Mikkelin lyseosta ylioppilaaksi kirjoittanutta ja myöhemmin Helsingin yliopistossa opiskellutta Mannista pidetään Eino Leinon ohella suomalaisen runouden uranuurtajana. Hänen puolisonsa Anni Swan (1875-1958) puolestaan oli erityisen pidetty lasten- ja nuortenkirjailija.
– – –
Illanviettoa isänmaallisessa seurassa
Keskipäivän kuumuus oli kiivennyt kohti kello kahden kahvia. Jälleen Mikkelin vanha äkseerauskenttä, malmi, pikku ravintoloineen osoittautui hyväksi paikaksi levähtää. Osa jatkoi tässä vaiheessa omille teilleen, mutta heidät oli helppo tunnistaa katukuvasta näyttävine Suomen Sisun t-paitoineen.
Lounas nautittiin suomalaista sotilashistoriaa huokuvissa puitteissa, jotka ryhmälle esitteli muuan iäkkäämpi eversti (evp). Hän seisoi koko esityksensä ajan lähestulkoon asennossa – mitä samaa ei voi sanoa kuulijoista, joilla paino vaihtui jalalta toiselle vaivihkaa, mutta taajaan…
Illalla oli vuorossa saunomista ja vapaata seurustelua, sekä tietokilpailu palkintoineen. Eniten keskustelua aiheutti kysymys siitä, kuinka monta kilometriä Suomen marsalkka Mannerheim matkusti kuuluisassa salonkivaunussaan. Kukaan ei tiennyt täsmällistä lukua ja paraskin veikkaus jäi kauas.
Oikea vastaus on: yli 78 000 kilometriä – ja yli 100 matkaa! Junavaunu oli sodan aikana yllättävän ketterä tapa vaihtaa sijaintia ja pysyä liikkeessä. Vaunu saatettiin yön hiljaisuudessa kiinnittää erilaisissa kuljetustehtävissä olevien junien jatkoksi tai siirtää naamioituna sivuraiteelle odottamaan siirtymistä.
Pitkälle yöhön venyneiden antoisien keskustelujen jälkeen oli aika siirtyä saunalta majoituspaikalle, jossa osa jaksoi valvoa vielä hiukan pidempään. Mikäpä Suomen kesäillassa valvoessa!
Luoja soi hyvän sään ja viranomainen salli kokoontumisen.
Kiitos kaikille osallistuneille! Nähdään marraskuussa Hakkapeliittain päivän tapahtumassa!
Johanna Sirén-Kaplas on Suomen Sisun aktiivi ja vapaa toimittaja.