Hyvät Suomen Sisun jäsenet – ja kaikki muutkin suomalaiset veljet ja siskot.

Alkava kevät avautuu monille meistä ehkäpä koko oman elinajan synkimpänä, koronavirus-pandemian ajettua maamme poikkeustilaan. Kansakuntamme kohtaa haasteita, joiden veroisia se ei ole kokenut viime sotien jälkeen. Näinä aikoina yhteisömme ja lähimmäistemme merkitys tulee nousemaan arvoon arvaamattomaan.

Tilanteessa, jossa yhä useampi ihminen joutuu viettämään aikansa neljän seinän sisällä, alkaa sosiaalinen pahoinvointi lisääntyä. Jokaisen suomalaisen ensisijainen tehtävä on olla kestävä ja muita auttava osa yhteisöään. Tämä vaatii meiltä huolehtimista sekä itsestämme että lähimmäisistämme. Kun ahdistus kouraisee, ei kenenkään kannata jäädä yksin, vaan rohkeasti myöntää tuntemuksensa lähipiirilleen – ja käyttää aikamme suomia teknologisia apuvälineitä, jotta edes harvakseltaan pääsisi puhumaan ääneen toisen ihmisen kanssa. Samaten jokaisen on havainnoitava omaa lähipiiriään ja tarjottava muille seuraa, läheisyyttä ja tukea, olkoon se sitten kokonaan etänä tai metrien päästä virustilanteen vuoksi.

Vaikeimmassa asemassa tämän kriisin aikana ovat riskiryhmät, joiden kohdalla on viruksen takia todellinen riski suureen kuolleisuuteen. Näiden ihmisten tukeminen ja auttaminen on nostettava esille, kuten moni on ansiokkaasti tehnytkin. Erilaisia vapaaehtoisryhmiä on noussut esimerkiksi tekemään vanhuksille ruokaostoksia. Kehotankin kaikkia Suomen Sisun jäseniä ja muita suomalaisia liittymään osaksi tällaista toimintaa ja myös organisoimaan omia toimintaryhmiä asian eteen. Suomen Sisun jäsenten osalta järjestön verkostot tulevat tukemaan tämän toiminnan organisointia.

Suomen Sisun Peruskirjassa sanotaan: “Suomen Sisu kohtelee kaikkia suomalaisia sisarina ja veljinä, eikä tue kansallisen eripuran luojia”. Tämä on asia joka järjestön jäsenten (ja miksei muidenkin) on syytä ottaa pohdiskelun kohteeksi. Kriisin keskellä ei kaivata ylimääräistä riidan haastamista. Käytännössä siis julkisia instituutioita ja viranomaisia on nyt syytä kunnioittaa ja ohjeistuksia noudattaa, henkilökohtaisista intohimoista riippumatta. Meidän on myös syytä kiinnittää erityistä huomiota internetissä julkaistun koronavirukseen liittyvän tiedon luotettavuuteen. Erilaisilla epäkansallisilla tahoilla on omat intressinsä lietsoa ylimääräistä paniikkia ja eripuraa kansakuntamme sisällä, eikä tämä tunnu muuttuvan edes vakavan pandemian aikana.

Edellisessä kappaleessa mainitsemani kunnioitus ja ohjeiden noudattaminen ei tietenkään ole kehotus uskoa sokeasti kaikkea. Jo nyt julkisessa keskustelussa on ollut paljon puhetta viranomaisten ja poliittisen johdon epäonnistumisesta varautumisessa koronavirukseen, kuten myös jo käynnistettyjen toimenpiteiden riittävyydestä ja aikataulusta. Terve kritiikki on tämän suhteen suotavaa, jopa eräänlainen kansalaisvelvollisuus. Varsinainen keskustelu epäonnistumisista, onnistumisista ja päättäjien vastuusta tullaan kuitenkin käymään vasta kriisin jälkeen. Silloin on aika ajaa muutoksia niin virkamiesten, poliitikkojen kuin yksittäisten kansalaistenkin toimintatapoihin. Tällainen kansallinen kehityskeskustelu on pakko käydä, jos haluamme parantaa yhteisömme kriisinkestävyyttä. Se tulee muuttamaan yhteiskuntaamme, mutta se myös tekee meistä entistä vahvempia.

Vaikka moni meistä tulee todennäköisesti kohtaamaan henkilökohtaista epämukavuutta, läheisten kärsimystä, jopa kuolemaa, on meidän silti uskottava tulevaisuuteen. Se miten toimimme nyt ja välittömästi kriisin jälkeen ratkaisee, millainen on yhteisömme henki ja eheys tulevaisuudessa. Luokaamme yhteishenki, joka osoittaa että suomalaiset välittävät toisistaan ikään, sukupuoleen tai ammattiin katsomatta. Tukeutukaamme toisiimme, jotta kukaan ei olisi yksin murheidensa kanssa. Näin toimimalla ylläpidämme ja vahvistamme kansakuntaa johon kuuluminen on jatkossakin aihe ylpeydelle ja lähde henkiselle voimalle elämän synkempinäkin hetkinä.

Henri Hautamäki
Puheenjohtaja
Suomen Sisu ry