Kansallismielisten parissa suosiota saavuttaneen verkkolehti Sarastuksen parhaat kirjoitukset vuosilta 2012-2015 on koottu äskettäin ilmestyneeksi kirjaksi. Timo Hännikäisen toimittama 329-sivuinen, kovakantinen teos on laadukas läpileikkaus Sarastuksen kolmelta ensimmäiseltä ilmestymisvuodelta. Pääpaino on pitkissä esseemuotoisissa kirjoituksissa, jotka ylipäätään toimivat parhaiten painetussa muodossa. Mukana on 25 artikkelia 12 kirjoittajalta. Teokseen ovat kirjoittaneet Jukka Aakula, Jarno Alander, Timo Hännikäinen, Mika Keränen, Rami Leskinen, Kai Murros, Alarik Notis, Jarkko Pesonen, Veli Pesonen, Markku Siira, Matti Simola ja Markku Stenholm. Teos on sopii luettavaksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet 2000-luvun Suomen aatemaailmasta.
Samalla toimintansa aloittaa filosofiseen ja yhteiskunnalliseen kirjallisuuteen erikoistunut kustannusosakeyhtiö Kiuas. Kiukaan internetsivut ovat vielä tekeillä, mutta kustantamo tiedottaa tarkemmin itsestään Sarastuksen sivuilla myöhemmin. Siihen saakka Sarastus 1 -kirjaa voi tilata laittamalla sähköpostia toimituksen osoitteeseen sarastus@outlook.com. Kustantajan kanssa on sovittu, että Suomen Sisun jäsenet saavat kirjan alennettuun hintaan eli 20 eurolla (normaalihinta 25 euroa). Hinta sisältää postikulut. Eli jos olet Sisun jäsen, ilmoita jäsenyydestäsi tilausviestissä.
Ohessa Sarastuksen päätoimittaja Timo Hännikäisen teokseen kirjoittama esipuhe, jossa valotetaan lehden aatemaailmaa ja kolmea ensimmäistä ilmestymisvuotta.
* * *
Idea verkkolehti Sarastuksen perustamiseen syntyi kesällä 2012. Kansallismielisissä ja ”vaihtoehto-oikeiston” piireissä oli jo pidemmän aikaa itänyt ajatus aikakausilehdestä, joka käsittelisi politiikkaa, kulttuuria ja filosofiaa ja keskittyisi pikemminkin laajoihin analyyseihin kuin päivänpolttavien aiheiden nopeaan kommentointiin. Ulkomailla sellaisia on paljonkin: saksalainen Junge Freiheit, yhdysvaltalainen Alternative Right, ruotsalainen Motpol…
Käytännössä Sarastus sai alkunsa, kun otin sähköpostitse yhteyttä kouralliseen ihmisiä, jotka tiesin näkemyksellisiksi kirjoittajiksi ja jotka olivat aiemmin osoittaneet mielenkiintoa lehden perustamiseen. Tästä joukosta muodostui parin yhteisen suunnittelupalaverin jälkeen Sarastuksen toimituskunta. Puitteet verkkojulkaisun käynnistämiseen olivat nopeasti valmiit, ja ensimmäiset artikkelit ilmestyivät 14.9.2012.
Sarastus on alusta saakka ollut moniääninen ja näkökulmiltaan kirjava lehti, minkä voi nopeasti päätellä jo sen perustajista. Markku Stenholm on perussuomalaisissa toimiva katolilainen ja konservatiivi, joka tarkastelee politiikkaa klassisen kristinuskon perspektiivistä. Jukka Aakula on pitkän linjan kansallismielinen aktiivi, jonka luonnon- ja taloustieteellistä aineistoa hyödyntävä Kansankokonaisuus-blogi on saavuttanut jonkinasteista kulttimainetta. Kai Murros puolestaan on julistava visionääri, jonka kirjoituksia voi luonnehtia äärimmäisiksi kaikilla standardeilla, ja jonka maailmankatsomusta sopinee kuvaamaan Paavo Susitaipaleen itsestään käyttämä luonnehdinta ”maolais-demokraattinen suomalainen fasisti”. Muidenkin toimituskunnan jäsenten kirjoituksista huomaa nopeasti omanlaisensa tyylin, painotukset ja kiinnostuksen kohteet.
Moninaisuutta Sarastus on tietoisesti tavoitellutkin. Lehti on poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumaton ja on pyrkinyt toimimaan ajatushautomona, jossa erilaiset kansallismieliset, identitaariset ja arvokonservatiiviset näkökulmat kohtaavat. Lehteen usein liitetty ja sen itsensäkin käyttämä termi ”traditionalismi” on käytännössä löyhä kattotermi, jota on käytetty paremman puutteessa kuvaamaan kirjoittajien edustamia aatevirtauksia.
Yksi tunnusomainen piirre Sarastuksen sisällöllisessä linjassa on kiinnostus suomalaisen 1900-luvun nationalismin ilmiöitä ja niiden perintöä kohtaan. Akateemista Karjala-seuraa ja heimoaatetta on käsitelty lukuisissa artikkeleissa. Keskeinen Sarastuksen kirjoittajia yhdistävä näkökulma on myös niin sanottu europeismi eli yleiseurooppalaisuus. Lehden käsitys nationalismista ei kata pelkkää kansallisvaltioajattelua, vaan ottaa sen rinnalle sivilisaatioon liittyvän nationalismin, tietoisuuden Euroopan kansojen yhteisestä kulttuurisesta perinnöstä. Tämäkin perintö toki sisältää kirjavia ja keskenään ristiriitaisiakin aineksia, kuten antiikin pakanuuden, kristinuskon ja valistusajan tieteellisen ajattelun. Niinpä olisi mahdotonta ja hölmöäkin pyrkiä tältä pohjalta mihinkään tiukkaan ideologiseen yksimielisyyteen.
Aluksi Sarastuksen toimitus- ja avustajakunta oli alle kymmenen hengen kokoinen, mutta lehteen kohdistuneen kiinnostuksen myötä se laajeni. Avustajakunnassa on nähty myös akateemisesta maailmasta tuttuja nimiä, kuten filosofi ja antiikintutkija Juhani Sarsila ja poliittisen historian tutkija Heikki Länsisalo. Lehden toimitussihteeriksi alkuvuodesta 2015 nimitetty Jarno Alander on puolestaan tuonut ajankohtaisartikkeleillaan sekä kirja- ja musiikkikatsauksillaan lisää journalistista otetta Sarastukseen.
Kotimaisten kirjoittajien tekstien ohella Sarastus on alusta saakka julkaissut käännöksiä ulkomaisten klassikko- ja nykykirjoittajien teksteistä. Useimmat näistä kytkeytyvät tavalla tai toisella lehden aatteellisiin juuriin, kuten vastavalistukseen, Saksan 1920-luvun ”konservatiiviseen vallankumoukseen”, Ranskan ”uuteen oikeistoon”, identitaariseen liikkeeseen ja amerikkalaiseen paleokonservatismiin. Klassikkokäännöksistä merkittävimpiin kuuluvat ”jatkokertomuksena” ilmestynyt Oswald Spenglerin teos ”Ihminen ja tekniikka” vuodelta 1931 sekä Aleksandr Solženitsynin Harvardin yliopistossa vuonna 1978 pitämä kuuluisa puhe. Nykykirjoittajista lehteen on käännetty muun muassa Alain de Benoist’n, Guillaume Fayen, Jack Donovanin ja Steve Sailerin kirjoituksia. Kun ranskalainen historioitsija ja poliittinen aktivisti Dominique Venner teki keväällä 2013 protestiluontoisen itsemurhan Pariisin Notre Damen katedraalissa, Sarastus julkaisi ainoana suomalaisena mediana hänen kaksi viimeistä kirjoitustaan, joissa hän selvitti syyt ratkaisuunsa. Vennerin ajatuksia historiasta ja eurooppalaisesta identiteetistä oli julkaistu suomeksi Sarastuksen sivuilla jo aiemmin. Ukrainan euromaidanin nimellä tunnettuun kansannousuun lehtemme reagoi tuomalla käännöstekstien muodossa esiin näkökulmia ukrainalaisilta nationalisteilta, jotka olivat olleet vallanvaihdokseen johtaneiden mielenosoitusten etulinjassa.
Sarastus on ilmestymisensä aikana herättänyt monenlaisia reaktioita. Vasemmiston taholta lehti on pyritty leimaamaan ”äärioikeiston” äänitorveksi ja jopa ”uusfasistiseksi”, ja välillä tällainen retoriikka on tarttunut valtamediaankin. Toisaalta lehti on saanut runsaasti myönteistä lukijapalautetta ihmisiltä, joiden poliittiset kannat vaihtelevat perussuomalaisesta vihreään ja libertaarista vasemmistolaiseen. Lukijamäärä on kasvanut tasaisesti, ja tällä hetkellä sivustolla vierailee keskimäärin toistatuhatta lukijaa päivässä. Sarastus on selvästikin saanut laajan ja heterogeenisen lukijakunnan. Myös valtavirran lehdissä Sarastusta on käsitelty asiallisesti, mistä mainittakoon esimerkkinä Kanavassa lokakuussa 2013 ilmestynyt Kari Salmisen artikkeli, jossa käydään laajalti läpi lehden aatteellista taustaa. Vastaanoton ristiriitaisuus on osoittanut, että olemme osanneet tehdä jotakin oikein. Yhteiskunnallisen lehden pitääkin olla kiistelty, älyllisesti häiritsevä ja vaarallinen.
Ajatus Sarastuksen tärkeimpien artikkeleiden kokoamisesta kirjaksi syntyi jo lehden alkuvaiheessa. Internet asettaa omat rajoituksensa, ja moni Sarastuksen kirjoitus on sekä pituutensa että tyylinsä puolesta sopivampi painetussa muodossa kuin verkossa julkaistavaksi. On myös otettava huomioon, että hyvätkin kirjoitukset helposti katoavat verkon syövereihin kun materiaalia kertyy paljon, ja kirja on edelleen paras tapa pidentää niiden elinikää. Lisäksi keskeisiä kirjoituksia kokoamalla saa muodostettua selkeämmän kuvan lehden kokoavista teemoista. Ja kaiken muun ohella kirja tarjoaa myös lukijoille kätevän tavan maksaa työstä, jota toimituskunta tekee ilmaiseksi vapaaehtoisvoimin.
Tässä kokoomateoksessa pääpaino on siis pitkillä ja esseetyyppisillä kirjoituksilla. Lyhyet ja journalistiset, päivänpolttavia aiheita kommentoivat tekstit olemme jättäneet sen ulkopuolelle. Kirja koostuu pelkästään kotimaisten kirjoittajien teksteistä, käännökset päätimme jättää pois tekijänoikeudellisista syistä sekä sen takia, että haluamme esitellä yleisölle nimenomaan kotimaista traditionalistista ajattelua. Pois ovat jääneet myös sellaiset kirjoitukset, jotka on alkujaan julkaistu jossakin kirjassa ja sitten uudelleen Sarastuksessa. Tästä syystä mukana ei ole esimerkiksi Juhani Sarsilan perusteellisia ja laadukkaita esseitä, jotka ovat nähneet päivänvalon esseekokoelmassa Melancholica (Tampere University Press, 2013). Niihin kehotamme tutustumaan Sarastuksen tai kyseisen kirjan sivuilta.
Ilman itsekehua voin todeta, että Sarastuksen kirjoitusten yleinen taso on ollut korkea, ja moni hyvä kirjoitus on jäänyt pois silkan tilan puutteen takia. Aiomme tulevaisuudessa julkaista lisää tämän kaltaisia kokoomateoksia, joissa niillekin löytynee paikka. Tämän ensimmäisen tarkoituksena on yksinkertaisesti antaa jonkinlainen yleiskuva Sarastuksen kolmesta ensimmäisestä ilmestymisvuodesta.
Näissä merkeissä kiitän toimituskuntaa, avustajia ja lukijoita kuluneista vuosista. Olemme löytäneet linjan, jolla on hyvä jatkaa.
Helsingissä, 18.9.2015
Timo Hännikäinen
päätoimittaja