Viime vuodet ovat jossain määrin koetelleet suomalaista yhteiskuntaa. Pandemia, osin Amerikasta ponnistava poliittinen vastakkainasettelu ja nyt ilmassa vahvempana leijuva sodan uhka ovat kaikki haasteita jotka ovat koskettaneet useimpia meistä. Huolimatta kaikesta tästä, suomalaiset ovat edelleen mielipidetutkimusten perusteella valmiita puolustamaan omaa maataan ja seisovat ainakin tällä hetkellä vahvasti Puolustusvoimien takana. Tämän lohdullisen tiedon valossa meidän on myös varmistettava että maanpuolustustahto pysyy korkeana, ja myös se että se realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja yhteiskunnan toiminnassa.
Poliittisesti korrekteissa analyyseissä on satunnaisesti sanottu että suomalaiset puolustavat maataan hyvinvointivaltion ja korkean elintason takia. Niin sanotut saavutetut edut toki lienevät jonkinasteinen motiivi kodin puolustamiseen, mutta samanlaista maanpuolustustahtoa ei löydy useimmista Euroopan maista jotka muistuttavat elintasoltaan Suomea. Suomessa maanpuolustustahtoa vahvistavat todennäköisesti historia ja sen tuomat käsitykset sodasta ja Venäjästä, yleinen asevelvollisuus sekä perinteisesti korkea kunnioitus ja lämmin suhde omaa armeijaa kohtaan. Mikään itsestäänselvyys nämä asiat eivät ole, ja jos maanpuolustustahdon vahvasta perustasta ei pidetä kiinni, se murenee.
Huolimatta siitä että Venäjä käy Ukrainassa sotaa jonka tavoitteena on selkeästi ukrainalaisen kansakunnan tuhoaminen, Suomessa monet valtamedian julkaisut ovat nostaneet toistuvasti esiin aseistakieltäytyjiä, pasifisteja sekä niitä Venäjän intressien myötäilijöitä jotka eivät ole tarpeeksi tyhmiä ylistääkseen Putinia julkisesti. Taustalla lienee jonkinlainen pakkomielle tuoda ns. kriittisen teorian puitteissa esiin mielipiteitä jotka eroavat perinteisestä näkemyksestä Suomen puolustamisen välttämättömyydestä, olivat ne mielipiteet ja viestit miten järjettömiä tahansa kun tarkastellaan turvallisuuspoliittista tilannetta. Joku voi pitää tätä tasapuolisuutena, henkilökohtaisesti näen sen vihollisen eli Venäjän viidennen kolonnan avustamisena.
Tilanteessa missä itänaapurimme on osoittanut jälleen olevansa imperialistinen roistovaltio jonka joukot murhaavat ja raiskaavat viattomia massiivisella mittakaavalla, Suomessa ei pitäisi olla varaa pasifismiin, kieltäytymiseen asepalveluksesta tai Venäjän ymmärtämiseen. Siinä missä isänmaallisia ihmisiä on vuosikymmenet pyritty hiljentämään vedoten rasismiin, vihapuheen haitallisuuteen tai johonkin muuhun syyhyn, on Venäjän asiamiesten sekä yhteistä puolustusta rapauttavien tahojen annettu toimia ja viestiä täysin vapaasti, vedoten siihen että vapaaseen yhteiskuntaan mahtuu monenlaisia mielipiteitä. On selkeää, että sananvapauden rajoittaminen on perustunut poliittisiin motiiveihin, ei mihinkään reiluun peliin tai yhteiseen etuun. Mikäli oma maa, vapaus ja turvallisuus ovat itseisarvoja, pitäisi sen näkyä myös lainsäädännössä ja muussa valtion toiminnassa.
Kaikki rahoitus epämääräisille rauhanjärjestöille tai muille Suomen aseistariisuntaa tai yleisen asevelvollisuuden lakkauttamista vaativille tahoille pitäisi yksiselitteisesti lopettaa. Lisäksi lainsäädäntöön pitäisi saada määritelmä siitä että selkeästi maanpuolustusvihamielistä toimintaa harjoittaville tai vieraan vallan hybridivaikutusta edustaville järjestöille ei voitaisi antaa ylipäätään julkista rahoitusta, julkisia tiloja tai muuta tukea. Osa näistä voitaisiin myös suoraan laittaa toimintakieltoon. Samaten Venäjän joukoissa taisteleminen, oli kyseessä sitten federaation itsensä alainen organisaatio, ns. proxy-joukko tai Wagnerin kaltainen näennäisesti yksityinen sotilastoimija, pitäisi kriminalisoida ja siitä tuomita ehdottomia vankeusrangaistuksia sekä tilanteen mahdollistaessa kansalaisuuden menetys. Saman toki pitäisi koskea tasapuolisuuden nimissä myös terroristijärjestöjen kuten Islamilaisen valtion tai Kurdistanin työväenpuolueen toimintaan osallistumista tai sen tukemista.
Maanpuolustustahdon ja maanpuolustustyön vahvistamiseksi rauhanjärjestöjen julkinen rahoitus olisi siirrettävä suoraan maanpuolustustyötä tekevillä järjestöille. Reserviläisten harjoittelua ja toimintaa olisi myös tehostettava kaikin mahdollisin tavoin, ja hankinnat jotka liittyvät aktiivisten reserviläisten harjoitteluun, olivat ne sitten aseita, suojavarusteita tai esimerkiksi patruunoita, pitäisi saada verovähennyskelpoisiksi. Lisäksi maanpuolustuskasvatus pitäisi lisätä perusopetuksen opintosuunnitelmaan sekä varautumis- ja maanpuolustuskursseja sisällyttää korkeakoulujen sekä työpaikkojen toimintaan.
Aiemmin tässä tekstissä parjattu media voi helposti kantaa oman kortensa kekoon. Positiivinen uutisointi liittyen Suomeen ja suomalaisuuteen sekä maanpuolustukseen vahvistaa maanpuolustustahtoa. Oman maan demonisointi historiallisesta kontekstista irroitetuilla kuriositeeteilla kuten ns. orjalaivojen tervalla tai Kongon Akselilla saa aikaan päinvastaisen vaikutuksen. Kun mediatila käytetään siihen että oman maan historia näytetään lähinnä negatiivisessa valossa, ruokkii se tarpeetonta häpeää omaa kansakuntaa kohtaan ja antaa vihamielisille valtioille panoksia informaatiovaikuttamiseen. On ymmärrettävä että kriittinen suhtautuminen Suomen historiaan ja demonisointi ovat kaksi eri asiaa. Rypeminen itsesäälissä ja voivottelu ei auta ketään. Me olemme kaikki vastuussa siitä millaista mielentilaa luomme yhteisöömme.
Suurin työ minkä voimme tehdä maanpuolustuksen eteen on kuitenkin se, että rakennamme entistä yhtenäisempää ja hyvinvoivaa Suomea. Maa jossa kansalaiset tuntevat olevansa osa samaa orgaanista kansanyhteisöä, ja jonka valtiorakennetta ei nähdä mörkönä vaan vapauden ja hyvinvoinnin turvana, on vahva maa. Se vaatii sitä, että maassa on oltava kansa joka kokee olevansa osa samaa kokonaisuutta, ei tilkkutäkki erilaisia ihmisiä ja yhteiskuntaluokkia tekemässä kasvotonta suorittavaa työtä. Se vaatii myös että oikeuslaitoksen ja viranomaisten toiminta vastaa kansalaisten oikeustajua ja on reilua. Se vaatii senkin että työllä saa riittävän elannon, ja että yhteiskunta on tukena silloin kun yksilöllä itsellään tai hänen lähimmäisillään on vaikeaa. Kun keskitymme näihin perusasioihin, on tulevaisuutemme valoisa.
Henri Hautamäki
Kirjoittaja on Suomen Sisun puheenjohtaja.
