Kun noin viitisentoista vuotta sitten aloin nopeasti havahtua muun muassa voimakkaasti kasvaneen maahanmuuton aiheuttamiin uusiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, törmäsin hyvin nopeasti myös Suomen Sisuun. Helsingissä toimii kerran viikossa kokoontuva Keskiviikkokerho, jossa tuohon aikaan istui iltaa usein myös nykyinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Jussi kirjoitti suosittua Scripta-blogia ja oli itsekin liittynyt Sisuun joitain vuosia aiemmin.

Kuten minulla, niin ymmärtääkseni Jussillakaan ei ollut mitään vahvaa kansallismielistä taustaa, vaan olimme molemmat aiemmin lähinnä opponoineet sellaista ajatusta, että maahanmuutto voisi muodostaa vakavaa ongelmaa. Emmekä me olleet ainoita; todella moni tuohon aikaan Kerhossa käynyt ja syntymässä olevaan maahanmuuttokriittiseen liikehdintään mukaan lähtenyt tuli pystymetsästä. Vaikka media muuta väitti, ei meillä ollut minkäänlaista taustaa esimerkiksi skini- tai uusnatsiliikkeessä. Mukaan tuli nopeasti myös joitain erinomaisesti kotoutuneita maahanmuuttajia, jotka meidän laillamme näkivät käynnissä olevan yhteiskunnallisen kehityksen – erityisesti radikaalin islamin rantautumisen Suomeen – uhkana.

Iso osa tästä joukosta löysi sitten kotinsa myös Suomen Sisusta, jonka toiminta piristyi pienen hieman hiljaisemman ajanjakson jälkeen. Näistä ihmisistä moni vaikuttaa yhä järjestössä. Osa on myös päässyt mukaan valtakunnanpolitiikkaan ja jopa europarlamenttiin. Uskallan väittää, että tässä kehityksessä Sisu on toiminut vähintäänkin katalyyttinä. Ja tämän kehityksen myötä kuva Suomen Sisusta on kaiken kaikkiaan muokkautunut ennen lähinnä mystisestä salaseurasta ihan salonkikelpoiseksi kansalaisjärjestöksi – ihan tavalliseksi maamiesseuraksi, kuten eräskin entinen poliitikko aikoinaan totesi.

Alunperinkin Suomen Sisu on kuitenkin perustettu moderniksi, maltilliseksi kansallismieliseksi yhdistykseksi, ja sellaisena sen tulee myös kasvaa ja kehittyä. Toimintamme tai periaatteemme eivät kanna mitään menneisyyden painolastia, ja siksi voimme edistää niitä avoimesti ja ylpeinä Suomen marsalkka Mannerheimin hengessä: puhtain asein puhtaan asian puolesta. Avoimuus luo avoimuutta ja mahdollistaa aidon yhteiskunnallisen vuoropuhelun, joka on omiaan syömään happea kaikenlaiselta cancel-kulttuurilta ja muulta fanatismilta.

– – –

Ymmärrän toki senkin, että joillekin on syntynyt kiusaus vastata vastustajiksemme itsensä asemoineiden tahojen likaiseen toimintaan vähintään yhtä likaisin vastatoimin. Joillain kansallismielisillä saattaa myös olla huomattavasti radikaalimpia ja hieman toisenlaisiakin päämääriä kuin ne, joita Suomen Sisu on päättänyt edistää. Mutta jos omien – oikeina ja pyhinä pitämien – tavoitteiden edistäminen ei ota onnistuakseen ilman vilppiä, silloin kannattaa pysähtyä miettimään, ovatko ne tavoitteet niin oikeita ja pyhiä sittenkään.

Kaikkien kanssa ei voi koskaan olla samaa mieltä kaikesta. Olen kuitenkin omassa toiminnassani pyrkinyt rakentavaan vuoropuheluun myös erimielisten kesken. Se onnistuu paremmin kuin toisinaan, mutta vähintäänkin olen varsinkin vanhemmiten yrittänyt olla provosoitumatta ja haastamatta riitaa. Sillä mikään ei riemastuta vastustajiksemme itsensä asemoineita tahoja niin kuin se, että kansallismieliset riitelevät keskenään.

Mutta entä käynnissä oleva kulttuurisota, jossa taistellaan vaikkapa siitä, kuka saa osallistua kirjamessuille? Kuten kaikissa sodissa, myös kulttuurisodassa ensimmäinen uhri on totuus. Itse uskon myös, että joka kulttuurisodan miekkaan tarttuu, se usein siihen hukkuu. Ilmiötä ei pidä vähätellä, mutta jos lähdemme kovin voimakkaasti mukaan tuohon lähinnä laitavasemmiston lietsomaan taisteluun, olemme tavallaan jo hävinneet sen. Sillä siinä, missä me sisulaiset tavoittelemme eheää ja vapaata, keskinäiseen luottamukseen perustuvaa kansalaisyhteiskuntaa, niin vastustajiksemme itsensä asemoineet tahot päinvastoin pyrkivät lietsomaan eripuraa. Ja sen varjolla heidän on edelleen mahdollista edistää omia, totalitarismin tielle vieviä tavoitteitaan. Näihin tavoitteisiin kuuluu muun muassa sananvapauden kaventaminen.

– – –

Julkisuudessa Suomen Sisusta on vuosien varrella väitetty jos jonkinlaista. Kuitenkin kun arjessa ihmisten kanssa keskustelee, on monilla yllättäväkin positiivinen – realistinen – kuva siitä, mitä me edustamme. Uskallan väittää, iso osa suomalaisista jakaa samat ihanteet kuin me – ja lisäksi moni muualta Suomeen muuttanutkin on mieltynyt maahamme ja asettunut tänne asumaan siksi, että nimenomaan suomalainen Suomi on hyvä paikka elää myös heille.

Vaikka nämä ihmiset eivät välttämättä ole valmiita liittymään järjestöön, he eivät myöskään ole meitä vastaan. Minulle on aikojen saatossa muodostunut laaja tällaisten ystävien ja tuttavien verkosto, johon kuuluu ihmisiä yhteiskunnan eri osa-alueilta. Uskon, että hyödyntämällä tätä verkostoa voimakkaammin ja luomalla edelleen uusia samankaltaisia yhteyksiä saisimme oman äänemme entistä paremmin kuuluviin. Meiltä se vaatii toki myös malttia ja aitoa suvaitsevuutta; kaikki eri mieltä olevat kun eivät automaattisesti ole “kansanvihollisia”.

Olen ehdolla Suomen Sisun puheenjohtajaksi lauantaina 5.11. Hämeenlinnassa järjestettävillä suurkäräjillä. Jos minut valitaan, aion tässä hengessä kehittää järjestöämme merkittäväksi yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi, joka jyrkkien jakolinjojen vetämisen sijaan pyrkii pitämään ovet ja ikkunat auki ja olemaan positiivisessa hengessä käymässä vuoropuhelua siellä, missä päivänpolttavista teemoista puhutaan.

Toivon kaikkien kuitenkin muistavan, että kyseessä ei ole pikamatka, vaan ennemminkin maratonjuoksu.