Suomen Sisu ry:n 15-vuotisjuhlan iltaohjelma käynnistyi juhlatilan aulassa pidetyllä vapaamuotoisella cocktail-tilaisuudella.  Sen jälkeen siirryttiin auditorion puolelle seuraamaan esitelmää, joka valotti mukaansatempaavasti Santahaminan varuskunnan historiaa ja merkitystä.

Puolustusvoimien palveluksessa vuosikymmenien ajan työskennellyt esitelmöitsijä tunsi pääkaupunkiseudun sotilashistorian kuin omat taskunsa, joten sisällöltään runsas, mutta tiivis ja tunnelmaltaan mukaansatempaava esitys sai ansaitut aplodit.

Seuraavaksi siirryttiin ravintolan puolelle, jonne oli katettu muun muassa poroa ja kalaa juhlaillalliseksi. Juhlapaikan viime hetken vaihdoksesta huolimatta väki oli löytänyt perille, eli juhlijoita oli paikalla suunnilleen saman verran kuin kymmenvuotisjuhlilla Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla viisi vuotta sitten. Väkeä oli joka säädystä ja ikäryhmästä ja arviolta kolmannes paikalla olleista oli naisia.

“Arvokasta väkeä, vieressäni istui kansanedustaja ja vastapäätä yleisesikuntaupseeri. Pöytäseurassa oli myös eduskuntapuolueen puheenjohtaja. Muu väki oli varttuneita kulttuuripersoonia ja yrittäjiä”, totesi juhlavieraan ominaisuudessa paikalle saapunut somerolainen diplomi-insinööri Jali Raita.

Pöytäkeskustelua synnytti etenkin juhlapaikan yllättävä vaihtuminen. Alun perin Suomen Sisun oli tarkoitus järjestää 15-vuotisjuhlansa Santahaminan Maanpuolustuskerholla. Paikka oli jo varattu Sisulle, ruokajärjestelyt hoidettu ja esiintyjätkin kiinnitetty. Puolustusvoimat kuitenkin ilmoitti yllättäen, että se joutuu perumaan Suomen Sisun mahdollisuuden viettää juhliaan kyseisessä paikassa.

Maanpuolustuskerho ei kuulu puolustusvoimien organisaatioon, mutta se sijaitsee puolustusvoimien määräysvaltaan kuuluvalla sotilasalueella. Puolustusvoimien Suomen Sisulle antaman selityksen mukaan Maanpuolustuskerholla ei saa järjestää tapahtumia, joihin voidaan liittää poliittisen toiminnan piirteitä. Pienellä googlettamisella kuitenkin selviää, että samaisessa paikassa on järjestetty aikaisemmin myös eri poliittisten puolueidenkin tilaisuuksia – ja niitä järjestetään ilmeisesti myös vastaisuudessakin.

Erityisen kiinnostavaksi Puolustusvoimien kirjallisen vastauksen Suomen Sisulle teki kohta:

”On ollut viitteitä siitä, että tilaisuutta ei kyettäisi toteuttamaan vaarantamatta Santahaminan varuskunnan häiriötöntä toimintaa. Edellä mainituista syistä Kaartin jääkärirykmentti ei salli tilaisuutenne järjestämistä Santahaminan sotilasalueella.”

Onkin enemmän kuin todennäköistä, että puolustusvoimat on joutunut poliittisen painostuksen kohteeksi. Tiedossa on, että myös aikaisemmin Suomen Sisu ry:lle tilojaan varanneet tahot ovat joutuneet suorasukaisten yhteydenottojen kohteeksi, joissa heitä on kehotettu perumaan tilavaraus Suomen Sisulle.

Tuoreessa muistissa on esimerkiksi Helsingin Kirjan talon tapahtumat viime maaliskuulta, kun Suomen Sisun Kevätsuurkäräjiä oli turvaamassa lähes kymmenkunta poliisipartiota ja kokouspaikka jouduttiin ympäröimään mellakka-aidoilla.

”On erikoista, ettei Suomen poliittinen johto ole lainkaan huolissaan siitä, että täysin laillinen kansalaisjärjestö joutuu kohtaamaan tällaista poliittista vainoa radikaalivasemmiston toimesta”, Suomen Sisun puheenjohtaja ja kansanedustaja Olli Immonen totesi pöydässä ja lisäsi:

“Suomen poliittinen johto kyllä heräisi huolestumaan, jos esimerkiksi joku radikaalioikeistolainen liike ahdistelisi vuonna 2013 samalla tavalla jotain sosialistiporukkaa.”

Ikävintä tässä viimeisimmässä tapauksessa on, että nyt Suomen puolustusvoimatkin on joutunut taipumaan radikaalivasemmiston painostuksen edessä. Siksi Suomen Sisu aikoo selvittää tapahtumaketjun kulun ja yksityiskohdat tarkasti ja virallisesti.

“Demokratialle vieraiden tapojen ja käytäntöjen rantautuminen Suomeen on pysäytettävä ajoissa, ettemme joudu samalle tielle Ruotsin kanssa, jossa poliittinen väkivalta ja uhkailu ovat jo arkipäivää”, muistutti eräs samassa pöydässä istunut vanhempi herrasmies.

Espoolaisena kaupunginvaltuutettuna ja Suomen Sisun historioitsijana kunnostautunut maisteri Simo Grönroos (ps.) kertasi järjestön historiaa, eli sen menestyksekästä matkaa Suomalaisuuden liiton nuorisojärjestöstä lukuisia kansanedustajia ja kaupunginvaltuutettuja kasvattaneeksi kansalaisjärjestöksi. Heistä esimerkiksi Espoossa kaupunginvaltuutettuna toimiva ATK-ammattilainen ja Suomen Sisun entinen puheenjohtaja Teemu Lahtinen (ps.) oli mukana myös juhlissa.

“Jos sama nousujohteisuus jatkuu, niin 20-vuotisjuhlissa meillä on sisulaisia europarlamentaarikoita ja ministerejä”, Grönroos povasi.

Puheenjohtaja Olli Immonen muistutti omassa puheessaan, että “Suomen Sisu on ainoa 1990-luvulla perustettu kansallismielinen järjestö, joka ei ole hajonnut sisäisiin ristiriitoihin, ja joka vielä tänäkin päivän puolustaa vahvasti suomalaisuutta”, ja että “Suomen Sisusta on muodostunut keskeisin järjestötoimija, joka toiminnallaan sitoo yhteen kirjavan joukon kansallismielisiä suomalaisia”.

Immonen kertoi panostavansa puheenjohtajana uudistuksiin ja lupasi pitää järjestön “tiukasti ajan hermolla”.

“Tänä päivänä järjestössämme on jo noin tuhat jäsenmaksunsa maksavaa jäsentä. Nuorin jäsen on 18-vuotias, vanhimman ollessa muistaakseni 81-vuotias”, Immonen paljasti. Viereisessä pöydässä istunut Sisun nykyinen kirjuri Suvi Karhu korjasi järjestön ikänestorin iän pari vuotta Immosen muistikuvaa korkeammaksi.

Immonen kertoi huomanneensa jo pienen muutoksen median suhtautumisessa Suomen Sisua kohtaan. Aiemmin pelkkään äärioikeistokortin lätkyttelyyn keskittynyt konsensusmedia on joutunut myöntämään, ettei sen ontto demonisointi tuota toivottua lopputulosta – vaan pikemminkin päinvastoin.

“Monia kolhuja kokenut suomalainen identiteetti kaipaa Suomen Sisun kaltaista suojelijaa, joka samalla tarjoaa tuleville sukupolville mahdollisuuden olla ylpeitä suomalaisesta identiteetistään”, Immonen totesi ja summasi puheensa lopuksi:

“Järjestömme haluaa suojella Suomen kansaa, kieltä, kulttuuriperintöä ja luontoa – sekä rakentaa kansanvaltaista, vapaata ja oikeudenmukaista kansallisvaltiota.”

Loppuilta jatkui joulutorttukahvien ja vapaamuotoisen seurustelun merkeissä. Muutamia maljapuheitakin pidettiin. Juhlallinen tunnelma säilyi loppuun asti, mistä erityiskiitokset kuuluvat tilaisuuden käytännön järjestelyistä vastanneille tahoille.

Tästä on hyvä jatkaa.

Teksti ja kuvat: J.T.