Vieraskynä: Hitusen kulttuureista (10.1.2014)

Väestön etniseen taustaan perustuvaa rekisteröintiä ei haluta Suomessa toteuttaa. Vaikka YK:n alaisen järjestön United Nations Economic Comission for Europe (UNECE) suosituksessa vuoden 2010 väestölaskentaa varten todetaan etnisyydestä seuraavaa:

“Maat, joissa on useita etnisiä ryhmiä ja/tai vastikään saapuneita maahanmuuttajavähemmistöjä, voivat halutessaan kerätä tietoja väestön tai väestönosan etnisestä taustasta. Nämä tiedot ovat tärkeitä kulttuurisen monimuotoisuuden ja etnisten ryhmien yhteiskunnallisen aseman ymmärtämiseksi sekä syrjinnän vastaisen politiikan määrittelyssä ja seurannassa.” (United… 2006.)”

UNECE:n tyypit siis tietävät, että tämä olisi välttämätöntä ymmärtääksemme millaisen kulttuurikirjon keskuudessa elämme. Kansanedustaja Olli Immosen (ps.) vastaavanlainen ehdotus aiheutti kansalaisten keskuudessa lievästi sanottuna pienoisen pöyristymisefektin, jollaista tavataan vain silloin, kun perussuomalaisten edustaja tanssittaa näppäimistöänsä. Oletetusti, UNECE:n mielenkiintoiset tyypit kuuluvat Olli Immosen kanssa samaan natsilokeroon. Immosen idean kärkkäimmät taklaajat voisivat yhtä innokkaasti tiedustella UNECE:n rasistinatseilta, kuinka monta tavarajunaa he ovat joulupukilta toivoneet, ja missä päin Eurooppaa he ovat rakentamassa uutta Auschwitzia? Treblinkaa? Kyllä minä ainakin haluaisin tietää. Hänen ehdotustansa aggressiivisimmin vastustaneet voisivat myös lakata pitämästä suomalaisia yksinkertaisina idiootteina, jotka yhden vaivaisen taulukon nähtyään, menettäisivät järkensä ja alkaisivat hartiavoimin kasailla tavarajunia ja rakennella keskitysleirejä. Minä en ainakaan pidä suomalaisia niin tyhminä, että uskoisin minkään rekisterin aiheuttavan heille kollektiivisen muistinmenetyksen, jonka johdosta historia vääjäämättä toistaisi itseään. Jotain rajaa pitäisi olla ajatusleikeissäkin.

He, jotka eivät kannata etniseen taustaan perustuvaa rekisteröintiä, pelkäävät jotain, joka ei enää voi tapahtua. Mahdollisuutta sujuvampaan yhteiseloon siis tahallaan hidastetaan, koska menneisyys on niin tuoreessa muistissa. Jotta muutosta tapahtuisi ollenkaan, on päästävä sen yli, että joskus kauan aikaa sitten, eräs kansa teki elämääkin suuremman mokan. Meidän ei tarvitse unohtaa mitään, mutta tämä pelko on mielestäni tänä päivänä hyvin tarpeeton ja kohtuuton. Minä ainakin pelkään yltiösuvaitsevaisia ihmisiä enemmän kuin äärioikeistolaisia. He ovat niitä ihmisiä jotka haukkuvat minua paatuneeksi rasistiksi koska loukkaannun esim. siitä, että minua ei suostuta kättelemään, koska olen nainen. Kaikkia kulttuuritapoja on suvaittava, mantraavat he yhteen ääneen. Minun on siis suvaittava ja jopa hyväskyttävät, että joissakin kulttuureissa ihmisarvoni löytyy jalkojeni välistä. Tuota, tuota, taidanpa jättää suvaitsematta, hyväksymisestä puhumattakaan. Kuvittelin ihmisarvon olevan länsimaalaiselle ihmiselle itseisarvo, kaikki olemme samanarvoisia, yhtä arvokkaita. Olin väärässä. Kuinka arvokas sinä olet, riippuu pitkälti siitä, mihin kulttuuriin olet syntynyt ja mistä kulttuurista käsin ihmisarvosi määritellään.

Me emme voi elää keskenämme sulassa sovussa, jos annamme etnisten ryhmiemme elää keskuudessamme niin kuin he ovat tottuneet elämään kotimaissaan. Jollain tavalla meidän on varmistettava, että kaikki ymmärtävät yhteisten pelisääntöjen päälle. On naiivia ajatella, että ihmiset luopuvat identiteettiensä perusrakenteista, jos heille annetaan vaihtoehtoja, totaalinen rauha, eikä heitä koskaan häiritä pienilläkään vaatimuksilla. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu pyrkiä ensin matalimman aidan yli. Tämä koskee kaikkia kansoja ja kulttuureita, ei vain afrikkalaisia, aasialaisia, eurooppalaisia jne. Kaikkia. Miten me voimme ottaa selvää erilaisista kulttuureista, jos kansalaisuuden saatuaan, ihminen ns. ”katoaa” keskuudestamme ja häviää massaan? Kulttuuriperinteineen, elämänasenteineen, ennakkoluuloineen, uskomuksineen ja tapoineen, joita me emme välttämättä mielellämme suvaitsisi.

Oletteko muuten koskaan pohtineet keskuudessamme oleskelevien kulttuureiden suhtautumista esim. avioliittoon? Kuinka yleisiä ovat ns. seka-avioliitot? Poikkeuksia nostetaan kokoajan esille, mutta he ovat olemattoman pieni marginaaliryhmä. Monissa tuntemissani yhteisöissä seka-avioliitot ovat pahinta mitä ihminen yhteisölleen voi tehdä. Vain käännytys islamista kristinuskoon nähdään pahempana. Ihmisillä on suuri tarve vaalia omaa perimäänsä, omia kulttuuriperinteitään, omia tapojaan, omaa uskontoansa jne. Nämä nimittäin saattavat poiketa suomalaisista niin räikeästi, ettei seka-avioliittoja haluta edes ajatustasolla suvaita. Useimmiten ajatellaan jopa niinkin, että uskonto, kulttuuri ja äidinkieli ovat itse ihmistä arvokkaampia ja tärkeämpiä, ihminen on vain väline jonka kautta ne säilyvät vuosisadasta toiseen. Kuka rohkenee pitämään tällaisia näkemyksiä rasistisina? Silti jostain kumman syystä, jos suomalainen haluaisi tehdä vastaavanlaisen elämäntapavalinnan, olisi hän eittämättä alinta mahdollista ihmissaastaa. Hänet uhrattaisiin monikulttuurisuuden alttarilla alta aikayksikön. Meitä maahanmuuttajia kannustetaan monella eri tavalla pitämään kynsin ja hampain kiinni omastamme, mitä se sitten onkaan, mutta suomalaisten kohdalla tätä katsotaan erittäin vinoon, nenää pitkin. Ikään kuin se olisi meiltä maahanmuuttajataustaisilta pois, että joku suomalainen on isänmaallinen, arvostaa kotimaatansa, suomen kieltä, haluaa hillitä maahanmuuttovirtoja maista, joissa ihmiset eivät kunnioita edes perusihmisoikeuksia ja jaksaa jankuttaa siitä päivästä toiseen. Mitä se on minulta pois? Ei mitään. En pidä rasistina häntä niin kuin en pidä rasistina sellaista isää, joka mieluiten luopuisi tyttärestään kuin näkisi hänet onnellisesti naimisissa vääräuskoisen kanssa. Jokaiselle omansa.

Demokratia, tasa-arvo, samanarvoisuus, universaalit ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus lain edessä eivät ole mannaa kaikissa kulttuureissa. Jotkut kokevat pärjäävänsä ilmankin näitä. Voivatko he pärjätä meidänkin yhteiskunnassamme, meidän rinnallamme? Yleinen asenne näkyy olevan se, että voivat. Minulle herää kysymys, mistä kaikesta pahuudesta suljemme silmämme, jos automaattisesti suvaitsemme kaiken? Ja ovatko tasa-arvo, ihmisoikeudet, demokratia ja yhdenvertaisuus valuuttoja joilla häpeilemättä käydään kauppaa eri kulttuureiden välillä, Suomessa? Näkyy tällä hetkellä olevan.

Maahanmuuttajataustaiset naiset kokevat fyysistä väkivaltaa kolme kertaa useammin kuin valtaväestöön kuuluvat, mutta me niputamme kaiken vain ”väkivaltaan”, sen kummemmin pohtimatta, miksi maahanmuuttajataustaiset miehet vaikuttavat olevan valtaväestöön kuuluvia miehiä väkivaltaisempia? Se olisi tärkeää tietää, jotta voisimme auttaa heitä. Kukaan mies ei lyö hakkaamisen ilosta. Kuulen usein sanottavan, että suomalainen lyö juopuneena. Mistä syystä lyö sellainen mies, joka ei käytä alkoholia? Ja onko tämä nimenomainen epäkohta yleisempi jossain kulttuureissa kuin toisissa? Onko kulttuureita, joissa naisen hakkaamista ei pidetä ihmisoikeusrikoksena? Peräti 79:ssä maassa perheväkivalta ei ole rikos. Kuinka monta näistä maista tullutta löytyy keskuudestamme? Kaikki nämä asiat ovat hyvin tärkeitä, jos ongelma halutaan ratkaista, eikä lakaista maton alle. Toinen vaihtoehto on syyttää naisten ja lasten oikeuksien puolesta taistelevia suomalaisia yhdistyksiä valheiden ja rasismin levittämisestä. Varmasti löytyy joku, jonka mielestä tämäkin on silkkaa propagandaa huolimatta siitä, että turvakotien asiakaskunnasta 25-30% on maahanmuuttajataustaisia. (Lähde: Ensi- ja turvakotien liitto ry, Monika-Naiset liitto ry.)

Elämme varsin mielenkiintoisen kulttuurikirjon keskellä. Etniseen taustaan perustuvalla rekisteröinnillä voisimme oppia niistä kulttuureista enemmän ja sen kautta kenties välttää jatkuvia yhteentörmäyksiä, jotka jakavat meidät selvästi erilleen toisistamme. Voisimme mahdollistaa sen, että tulevaisuudessa meillä kaikilla on mukavampaa, yhdessä yhtenäisessä yhteiskunnassa, Suomessa.

Meillä ei varsinaisesti ole oikeutta puuttua muiden maiden käsityksiin ihmisoikeuksista. Varmasti yleisiä sopimuksia on pilvin pimein, mutta kulttuuritapoihin puuttuminen on ainakin minun mielestäni kyseenalaista. Muut yhteiskunnat ja heidän kulttuurinsa muuttuvat, jos he kokevat muutoksen tarpeelliseksi. Heidän päätöksensä. Se, mitä Suomessa tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa pitäisi kiinnostaa meitä enemmän. Emme voi ikuisesti leikkiä yhtä, suurta onnellista perhettä ja samalla kaikessa hiljaisuudessa korjailla naiiviudesta ja yltiösuvaitsevaisuudesta johtuvat vahingot. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, mutta kaikki kulttuurit eivät ole. Jos emme suostu hyväksymään tätä, joudumme jatkossa entistä suurempien kysymysten äärelle. Silloin kenelläkään, ei tule olemaan kivaa.
Lähteet:

http://www.monikanaiset.fi/index.php/media/tausta
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/

Fija Saarni
(Kirjoittaja on kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja)

Kauppa on toiminnassa. Pilottivaiheen aikana toimitusajoissa saattaa olla vähän heittelyä. Piilota tämä ilmoitus