Saksalainen Bild, levikiltään Euroopan suurin sanomalehti, julkaisi viime viikolla 50-kohtaisen manifestin otsikolla ”Saksa, meillä on ongelma”. Julistuksen alkusanoissa todetaan, että Saksassa asuu paljon ihmisiä, jotka vihaavat saksalaista elämäntapaa ja pitävät muita vääräuskoisina. Viisikymmentä kohtaa korostavat perustavia kansalaisvapauksia uskonnonvapaudesta vapauteen valita ruokavalionsa, ja tekijöiden mielestä niiden, jotka eivät näitä vapauksia kunnioita, tulee poistua maasta mahdollisimman pian.

Käytännössä manifesti siis toistaa kaiken, mitä niin sanotut oikeistopopulistit ovat kuluvan vuosituhannen aikana sanoneet islamilaisen maahanmuuton vaikutuksista eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Poliittisesti keskustaoikeistolaisen ja tyyliltään täkäläisiä iltapäivälehtiä muistuttavan Bildin avaus on merkittävä maassa, joka on Euroopan maista kiivaimmin pyrkinyt torjumaan kaiken rasismilta ja maahanmuuttovastaisuudelta haiskahtavan. Kun samoihin aikoihin liittokansleri Olaf Scholz sanoo haastattelussa, että rajaton maahanmuutto romuttaa Saksan sosiaaliturvan, poliittisessa kulttuurissa on selvästi tapahtunut muutos.

Ironista on se, että Bildin manifestin ilmestyminen valtavirtaisessa sanomalehdessä mahdollistui vasta, kun monikulttuurisuuden haitat osuivat kipeästi yhteen vähemmistöön – juutalaisiin. Pitkin läntistä Eurooppaa on viime viikkoina nähty suuria muslimien mielenosoituksia, joissa on tuomittu Israelin sotatoimet Gazassa, ylistetty Hamasia ja huudettu räikeän juutalaisvastaisia iskulauseita. Saksassa synagogia on heitelty polttopulloilla ja juutalaisten talojen seiniin on maalattu daavidin tähtiä. Tällä kertaa mediankin on ollut pakko myöntää, että asialla eivät ole kotoperäiset uusnatsit vaan radikaalia islamia kannattavat maahanmuuttajat.

Maahanmuuttoalueilla asuva saksalainen kantaväestö on kärsinyt vastaavanlaisista ja pahemmistakin lieveilmiöistä jo kauan. Se ei ole herättänyt johtavissa poliitikoissa tai suurten sanomalehtien toimituksissa halua tosiasioiden tunnustamiseen. Mutta juutalaisvainojen uhan leijuessa ilmassa koko valtavirtayhteiskunta näyttää yhtäkkiä tajunneen, että maassa on rinnakkaisyhteiskuntia, joissa vallitsee uskonnollinen fanatismi ja yleinen länsimaisen kulttuurin halveksunta.

Muslimien juutalaisvastaisuus on nostanut pintaan eurooppalaisen historiallisen trauman, joka on erityisen kipeä Saksassa. Holokausti tapahtui keskellä Eurooppaa, joka oli toistasataa vuotta korostanut rooliaan järjen, sivistyksen ja humaanisuuden tyyssijana. Joukkotuhon pitkäaikaisimmaksi perinnöksi on jäänyt etninen itseinho, joka on saanut itsetuhoisia piirteitä. Vaikka avointen rajojen politiikka johtaisi eurooppalaisen sivilisaation katoamiseen, se on hinta joka on maksettava, jottei vastaava enää toistuisi. Juuri Saksa oli innokkaimmin toivottamassa vuoden 2015 siirtolaisaallon tervetulleeksi. Pirullisin ironia sisältyy siihen, että tämä menneiden syntien sovitusvimma on nyt johtanut tilanteeseen, jossa Saksa on jälleen käymässä turvattomaksi juutalaisille.

On tietenkin hyvä, että todellisuuteen aletaan herätä. Toivottavasti ennen pitkää tajutaan myös, että vaarassa eivät ole vain juutalaiset, vaan kokonaiset eurooppalaiset kansat, jotka ovat itsessään säilyttämisen arvoisia. Voi tosin olla, että havahtuminen tulee liian myöhään. Saksassa maahanmuuttajataustaisia muslimeja on 5,3 – 5,6 miljoonaa, ja joissakin osavaltioissa saksan kieltä osaamattomien yhdeksäsluokkalaisten määrä lähentelee 50 prosenttia. Yhtä hälyttäviä lukuja löytyy Ranskasta, Hollannista, Ruotsista… Tulevaisuus on yhä kirjoittamatta, mutta vaikeita aikoja koko läntiseen Eurooppaan ei ole vaikea ennustaa. Varmaa on ainakin, että ongelmat eivät ratkea pelkästään manifesteja kirjoittamalla.