Keravalla tammisunnuntaina 26.1.2020
Hyvät ystävät
Olemme kokoontuneet tänne muistamaan tammisunnuntaita ja sen tapahtumia vuoden 1918 tammikuussa. Tammisunnuntai oli tietyllä tapaa itsenäisen Suomen ensimmäisiä sotilasoperaatioita. Se johti Pohjanmaan venäläisten varuskuntien aseistariisuntaan ja oli tärkeä voitto tiellä kohti todellista itsenäisyyttä. Tammisunnuntai, vaikkakin sotilasoperaatio varsinaista vihollismaata vastaan, oli samalla myös yksi alkulaukauksista Suomen sisällissodassa.
Suomen sisällissodan haavat ovat edelleen kansakuntamme uumenissa. Huolimatta siitä että aikaa on kulunut 102 vuotta, edelleen tänä päivänä Suomen vapaussodasta ja sen aikana käydystä sisällissodasta käytävä keskustelu ei ole helppo asia. Tämä on nyt erityisen tärkeää tänä aikana, kun poliittinen polarisaatio lisääntyy. On tullut selväksi että se aika, jolloin voimme keskustella ilman ihmisten systemaattista pilkkaamista ja heidän poliittista vainoansa – mistä olemme voineet nauttia Suomessa noin 20-30 vuotta – on ohitse.
Nykyaika alkaa muistuttamaan poliittisten viiteryhmien vihanpidon kannalta yhä enemmän sitä aikaa, joka edelsi edellistä sisällissotaa. Mikäli dialogi eri osapuolien välillä maassamme ei ala toimimaan paremmin, alamme näkemään enenevissä määrin poliittista väkivaltaa Suomenmaassa. Meidän kansallismielisten kannalta tämä ei kuitenkaan ole hyvä asia. Monelle voi tulla mieleen, että olisi kiva joskus ottaa ”potut pottuina”, toimia suoraan. Näitä mielipiteitä näkee nykyään sekä oikealta että vasemmalta.
Totuus kuitenkin on, että joka kerta kun suomalainen vuodattaa toisen suomalaisen verta, se on merkki epäonnistumisesta. Jos me haluamme ryhdistäytyä kansakuntana, kestää tulevaisuuden haasteet, meidän on ajateltava muita ihmisiä – ei ensisijaisesti persuina, vihreinä, suvakkeina, rasisteina, kokkareina, demareina, sosialisteina tai kommunisteina – vaan suomalaisina. Koska tärkeintä ei loppukädessä ole se, mitä poliittista viiteryhmää toinen kannattaa, vaan se, mitä heimoa hän edustaa. Suomen heimo on todellisuudessa se ainoa viiteryhmä, johon voimme luottaa, kun maailma alkaa myrskyämään.
Siinä mielessä meidän pitää keskittyä kansallismielisinä enemmän siihen, että saamme luotua kansallista konsensusta kohti varsinaista nationalistista hegemoniaa, sen sijaan että pyrkisimme eskaloimaan eri poliittisten viiteryhmien keskinäistä vihanpitoa. Mikäli me onnistumme näissä haasteissa, me tulemme mahdollisesti estämään seuraavan sisäisen konfliktin syntymisen sekä myös pelastamaan kansakuntamme sen mahdolliselta kadotukselta.
Henri Hautamäki
puheenjohtaja
Suomen Sisu ry