Roger Kulmala: Vapaussodan merkityksestä

Puhe Suomen Sisun kevätsuurkäräjillä Helsingissä 12.5.2018

Hyvää iltaa arvoisat sisulaiset.

Kun suunnittelimme Uudenmaan piirin kanssa tätä päivää, niin mieleeni tuli pitää puhe vapaussodan merkityksestä, kun sodan päättymisestä ja voitonparaatissa tulee aika tasan tarkkaan 100 vuotta.

Puhetta valmistellessa pohdin, mikä olisi sopiva tulokulma käsitellä vuoden 1918 tapahtumia. Kertaisinko jääkärien vaiheita ja miten he rakensivat Suomen puolustusvoimista sotavoiman, joka kestäisi kansakunnan kohtalon hetkillä puna-armeijan hyökkäykset. Vai analysoisinko Väinö Linnan romaanitrilogiaa Täällä pohjantäden alla, joka on kirjallisesti ansiokas, mutta varsin paikallisesti rajoittunut ja torpparikysymyksen osalta harhaanjohtava kuvaus vuoden 1918 tapahtumista. Vai muistelisinko omien esivanhemmpien kohtaloita sodassa.

Asiaa pyöritellessäni päässä, kaikki edellämainitut tavat ovat minulle lopulta hieman kaukaisia tapoja käsitellä aihetta. En esimerkiksi tiedä, millä puolella omat esivanhempani olivat 1918 sodassa. Olen siis 25-vuotias ja itsellä isoisäni olivat pikkulapsia 2. maailmansodan aikoihin. Isoisoisästäni tiedän, että oli rakuuna, joka taisteli talvisodassa ja myöhemmin Kannaksella. Vuoden 1918 sota on minulle siis historiaa ilman suoraa omakohtaista yhteyttä.

Joskus nähdäkseen lähelle oman maan asioihin pitää ottaa etäisyyttä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvitse lähteä kuin Suomenlahden eteläpuolelle. Kuten Suomi juhli 100-vuotista itsenäisyyttään viime vuonna, niin tämän vuoden helmikuussa 24. päivä Viro juhli, kun sata vuotta aikaisemmin maa julistettiin ensi kertaa itsenäiseksi.

Olin Toompean mäellä seuraamassa helmikuun 24. päivä, kun Viron lippu nostettiin Pikk Hermannin salkoon juhlistamaan itsenäisyyttä. Tämä hetki oli tärkeä virolaisille ja liikutti myös minua suuresti. Viro kun oli yli 45 vuotta julman neuvostomiehityksen alla, jolloin kaikki virolaisen kansallissuusmielisyyden osoitukset olivat kielletty. Isänmaalliset laulut olivat pannassa ja Viron lippua ei saanut pitää esillä. Sen sijaan Pikk Hermannin huipulla liehui Viron sosialistisen neuvostotasavallan punalippu, joka oli väännös vasaroineen ja sirppeineen Neuvostoliiton lipusta, eikä juuri eronnut Latvian neuvostotasavallan lipusta. Uskon siis, että miehityksen kokenut Viron kansa ja jokainen Viron ystävä ymmärtää, mitä merkitsee, kun Pikk Hermannin yllä liehuu Viron oma sinimustavalkoinen lippu, eikä miehittäjän tunnus.

Tästä löydän myös vapaussodan merkityksen Suomelle. Jos valkoiset olisivat hävinneet vapaussodan ja sosialistit saaneet isänmaamme valtaansa, olisi Suomen osaksi tullut mitä todennäköisemmin olla osa Neuvostoliitoksi kutsuttua kansojen vankileiriä. Me tiedämme varsin tarkkaan, mitä tapahtui niille kansoille, jotka eivät päässeet vapaiksi Venäjän vallankumouksen pyörteissä, vaan joutuivat neuvostovallan ikeen alle. Ylempien yhteiskuntaluokkien hävitys, kirkkojen tuhoaminen ja uskovaisten vainoaminen, maiden pakkolunastukset, massiiviset puhdistukset, karkotukset Siperiaan vankileirien saaristoon ja tahallinen näännyttäminen nälkään, kuten Ukrainassa Holodomorissa, olivat kaikki arkea neuvostotodellisuudessa. Tältä Suomi säästyi vapaussodan voiton ansiosta.

Tänä päivänä tulee 100 vuotta täyteen, kun Suomen hallitus otti haltuunsa Snellmanin päivänä Suomenlinnan ja nosti salkoon Suomen leijonalipun. Linnoitus oli alunperin ollut ruotsalaisen sotavoiman keskus Suomessa ja myöhemmin venäläisen. Suomenlinnan haltuunotto oli siis sekä suuri symbolinen että sotilaallinen merkkipaalu Suomen itsenäisyydelle. 100 vuotta sitten suomalaiset ottivat paikkansa herroina omassa maassaan. Tästä kiitos kuulu vapaussodan sotureille. En soisi, että kansakunta milloinkaan unohtaisi sodassa taistelleiden ja kaatuneiden uhrauksia Suomen vapauden puolesta. Pienen kansakunnan vapaus ja olemassaolo on aina riippuvainen siitä, että kansakunta on valmis niitä itse puolustamaan. Tämä olkoon vapaussodan opetus niin Suomessa, kuin myös Virossa, jossa veljeskansamme voitti oman vapaussotansa samoihin aikoihin, vaikka 2. maailmansodan tapahtumat myöhemmin johtivatkin synkkään neuvostomiehitykseen.

Mainitsin puheeni alussa pikaisesti jääkärit. Heillä oli keskeinen merkitys vapaussodan voitossa ja Suomen selviytymisestä 2. maailmansodasta. Siksi haluan lopettaa puheeni heihin lukemalla jääkäriliikkeen testamentin Suomen nuorisolle:

“Perinnöksi teille, Suomen nykyinen nuoriso ja sen tulevat sukupolvet, haluamme jättää sen, mitä pidämme arvokkaimpana:
-Luottamuksen Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä ja vapaana valtiona,
-Horjumattoman uskon tämän asian oikeutukseen ja sen voittoon, silloinkin, kun kaikki näyttää toivottomalta,
-Tahdon ja uskalluksen taistella, kaikissa tilanteissa näiden päämäärien puolesta”

Tämä menneiden sukupolvien sankarien perintö olkoon innoituksena meille tämänpäivän kansallismielisille. On meidän tehtävä varmistaa, että isänmaamme lippusaloissa liehuu myös tulevaisuudessa Suomen oma siniristilippu. Suomi on aina puolustamisen arvoinen.

Roger Kulmala

Kauppa on toiminnassa. Pilottivaiheen aikana toimitusajoissa saattaa olla vähän heittelyä. Piilota tämä ilmoitus