Varapuheenjohtajan itsenäisyyspäivän tervehdys

Itsenäisyyspäivänä 2020

612.fi-yhdistyksen vuosittain järjestämä isänmaallinen soihtukulkue etenemässä pitkin Runeberginkatua kohti Hietaniemen hautausmaan Sankariaukiota Helsingissä. Kuva: Wikipedia

Kävelessäni sisään ruokakauppaan joulukuisena päivänä vuonna 2020, en näe juuri kenenkään kasvoja. Ei sillä, että olisin koskaan ollut satunnaisista ihmisistä erityisen kiinnostunut; nyt on kuitenkin silmiinpistävää, kuinka moni on verhoutunut paperisen hengityssuojaimen taakse. Tuskinpa hekään ajatuksiani kykenevät tulkitsemaan, sillä samanlainen Kiinassa tuotettu halpa maski koristaa myös omia kasvojani. Asia, jolle naureskelimme vain vähän aikaa sitten katsellessamme aasialaisturisteja, on muuttunut normiksi omassa maassamme.

– – –

Haluaisin kansamme itsenäisyyspäivänä vuonna 2020 mieluusti kirjoittaa vaikkapa Snellmanista, Lönnrotista, jääkäreistä, toisen maailmansodan rintamaveteraaneista tai lotista. Etenkin, kun kahdesta viimeksimainitusta ryhmästä vielä viimeiset elävät yhä keskuudessamme. Se kuitenkin tuntuisi valitettavan epäajankohtaiselta ja irralliselta, kun tietoisuutemme on lävistänyt kaiken totutun normaalin uudelleen järjestänyt pandemia.

Pandemian muodostumisessa ei sinänsä ole mitään yllättävää. Kun miljardista toiseen paisuva ihmiskunta valtaa yhä enemmän tilaa luonnolta – ja on yhä verkostoituneempi ympäri maapalloa alumiiniputkiloissa paikasta toiseen kiitäen – on ollut olemassa kaikki edellytykset tällä hetkellä kokemamme tilanteen syntymiselle.

Koronapandemia ei ole tuhonnut kulttuureja, eikä edes aiheuttanut yhteiskunnallisesti merkittäviä joukkokuolemia – kiitos modernin lääketieteen. Se on silti osoittanut vallitsevan elämäntapamme haavoittuvuuden. Niin pitkään kuin tilanne ei ole silmillekäyvän kamala, jaksavat yhä edelleen monet vähätellä kulkutautia, joka kuitenkin on jo tappanut nyt lähes puolitoista miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti. Ilman nykyaikaista sairaanhoitoa olisivat uhrimäärät todennäköisesti samoissa lukemissa sata vuotta sitten riehuneen espanjantaudin kanssa.

Silti silmillemme syydetään käsittämätöntä typeryyttä. Eräs ravintolamoguli kokee oikeudekseen järjestää isoja illanviettoja, ja toiset taas eivät näe ongelmaa lähteä vatkamaan takapuoltaan laskettelurinteiden bileisiin. Mieleni valtaa hämmennys: kuinka voi olla niin, että nykyajan ihmiset eivät kykene noudattamaan varotoimia odottaessaan epidemian päättymistä – kun vain pari sukupolvea aikaisemmin eläneet sukupolvet uhrasivat perheidensä ja kansansa tulevaisuuden vuoksi vuoden toisensa jälkeen?

– – –

Toisaalta, katsoessani päivittäistavarakaupan maskeihin verhoutuneita asiakkaita, huomaan heidän kuitenkin tehneen jotain tarpeelliseksi kokemaansa yhteisen hyvän eteen. Kun näen työssäni kollegoitani – hoitamassa kuoleman kielissä olevia potilaita ja tuomassa heitä takaisin elämään – joudun toteamaan, että ehkä jossain sen Black Friday -idiotismin ja Instagram-huoraamisen takana kuitenkin elää vielä se kansa, josta Topeliuksen Maamme-kirjassa romantisoidusti puhutaan.

Vaikka tämä onkin ensimmäinen vuosi, jolloin ei voi osallistua hienoa uusvanhaa perinnettä toteuttavaan 612-soihtukulkueeseen viedäkseni liehketivää merkkiä muistoksi menneiden polvien työstä ja uhrauksista, aion kuitenkin yksityisesti sytyttää oman kynttiläni esivanhempieni muistolle.

Sen vähempää en odota muiltakaan itsensä itsensä isänmaanrakkaiksi tunnustavilta.

Surullisena, huolestuneena – mutta toiveikkaana ja parempaan huomiseen uskoen – toivotan kaikille heimoveljille ja -sisarille hyvää itsenäisyyspäivää!

Jarkko Pesonen
Suomen Sisun I varapuheenjohtaja
Pohjois-Savon piiripäällikkö