Vieraskynä: Ruuhkasuomalaisia typeryyksiä Vol. 6843: “Lihaton lokakuu” (7.10.2013)

Joku televisiossa virnistelevä pöljäke töräytti tällaisen aivopierun kesken suomalaisen riistakauden. Oli pakuriteet lentää rinnuksille.

Suomen pitää muuttua, sanoi joku.

Suomi on jo muuttunut. Suomalainen on nykyään sellainen Kaisaniemen puistossa, Suomenlinnassa tai Alppipuistossa “nuorukaisilta” turpaansa ottava, joukkovoiman edessä rahansa ja kännykkänsä häntä koipien välissä luovuttava, leimakirveen iskuilla ja rasismisyytöksillä mykäksi säikytetty identiteetistään riisuttu elävä. Suomalainen päätti, että kirjastojen hiljaisuusvaatimuksesta luovutaan, koska erinäisten uussuomalaisten tuomisina on virkeää ja äänekästä kommunikointia, johon suomalainen ei osaa puuttua. Eilen suomalainen kertoi, että “Jopa 700 maastapoistamispäätöksen saanutta ihmistä voi saada oleskeluluvan Suomesta, koska palautus ei ole onnistunut.” Tulee muuten perheenyhdistämisineen luomaan lisää rikkautta tälle köyhtyvälle kansakunnalle.

Jumalansa suomalainen jätti, erosi kovalla mölinällä kirkosta ja alkoi tarjota “intuitiivista energiahoitoa”, “vispaamista”, “enkelienergiaa”, kivi- ja otsoniterapiaa, reikia, kuhnehoitoja, pakuriteetä, hidasta elämää ja puunhalaamista. Se sama Herra Jumalan kunnioitus ja kaipuu on nyt vaihtunut muuhun vastaavaan, autuaaksi tekevään haihatukseen ja uskomuslääkintään. Silmät ymmyrkäisinä suomalainen bloggaa siitä samasta tuntemattomasta hyvästä, jota “Jumala” taivaasta sata vuotta aikaisemmin tarjosi – ja maahiset ja menninkäiset pari sataa vuotta aikaisemmin. Inget nytt under solen, kuten Porin Lyseon lukion ruotsin lehtori Hanna Nuotio tapasi sanoa. Suvivirren suomalainen vieraskoreudessaan jo mulkkasi uusiksi, joululaulut on kuohittu. Ja on muuta montakin impivaaralaista, pottunokkaista kulmaa, jotka tulee höylätä sileäksi näiden aggressiivisten ja räjähdysherkkien (!) kulttuurien puristuksessa. Ettei vaan kukaan loukkaantuisi. Kun ei me olla mitään.

Annettujen globaalien näyttöjen perusteella uusi sisään kutsuttu kansanosa, joka pitää naista omaisuutenaan, silpoo tyttärensä ja hunnuttaa eukkonsa, ei tule vaihtamaan omaa voimaannuttavaa jumala-uskoaan harmittomaan teosofiseen pohdiskeluun ja jalkakylpyihin. Onko meillä muuten yhtään maailmankolkkaa, jossa eivät fundamentalistit islamistit tuottaisi jonniinmoisia ongelmia? Millaisella todennäköisyydellä suomalaiset tulevat törmäämään ongelmiin, joihin kanssa päivittäin kamppaillaan Ranskassa, Belgiassa, Saksassa ja Ruotsissa. Ja ruotsalaiset, jos ketkä ovat pumpanneet rahaa ja resursseja tähän sosiaaliseen kokeiluun. Tulos: palavia autoja ja kiellettyjä kaupunginosia.

Sama poliisimies, joka 1980-luvulla helpotti aikuistumisen tuskissa rimpuilevan nuorukaisen läsnäoloon liityviä kysymyksiä isällisellä niska-perse -otteella, lentäisi nyt ulos virasta ärhäkkään razzisti-öyhötyksen kera. Ja iltapäivälehdistö yhdessä HS:n kanssa komppaisi pintanaarmuntuneen nuorukaisen taustalla. Ei ole helppoa sinisissä haalareissa kutsumustaan toteuttavalla virkamiehellä. Eikä opettajilla varsinkaan. Näillä kun ei ole kummoisia voimankäyttöoikeuksia ja kun han-suomalaistenkin kepposissa ja törkeilyssä riittää setvimistä.

“Vihapuhe on suitsittava, vihapuhe on kriminalisoitava!” Siellä jo suomalainen on toisen suomalaisen kimpussa. Kun yksi palestiinalaishuiviin verhoutunut, suomalaisten tarjoamista ilmaisista (toisten maksamista) terveys- ja koulutuspalveluista nauttinut kvasi-kapinallinen käy yhteistä omaisuutta särkemään, palvoo toinen suomalainen puolihullua superhumoristia ja dokumentoi tämän natsitervehdyksen – Suomen parlamentissa. Ja tätä sitten toiset tohelot toistavat, kopioivat ja teoillaan uudelleentulkitsevat. Eräillä pöhköillä on erinomaisia ajatuksia, miten kansalaisilta ja yrityksiltä kiskottua rahaa pitäisi jakaa, mutta minkäänmoista ideaa tai osaamista mihinkään vaurautta lisäävään tai tuottavaan näillä ei ole tarjota. Pöytään kutsuvat, mutta kattaukseen eivät osallistu.

Suomessa on (oli) yksi merkittävä, suuri ja kaunis, vast’ikään tabloidimuotoon siirtynyt sanomalehti. Sitä suomalainen lukee ja siteeraa – yhä vähenevässä määrin. Eikä ole sellaista seksuaalisuuden tai seksuaaliperversion muotoa, josta tämä pääkaupungin äänitorvi ei vääntäisi merkittävää ihmisoikeuskysymystä. Se sama kuihtuva aviisi nostaa ja nostattaa pintaan ne hahmot myötäjuoksijoineen, jotka pressanvaalien alla vaativat äänestämään “oikein.”

Ja kun jonkunlainen huono kulma “kansainvälisestä tarkastelusta” Suomeen tai suomalaisiin löytyy, niin tiskiin se on iskettävä kissankokoisin kirjaimin. Häpeä Suomi! Ja komppaajia löytyy etenkin siitä oikein ajattelevasta, päältä vihreästä, sisältä punaisesta massasta. Pesukonetta täällä ei osata käyttää, eikä puita sytyttää oikeasta päästä. Koska pienhiukkaset. Tuuli- ja aurinkovoiman päälle ne eivät ymmärrä. Väärin pukeutuvat, ajattelevat ja äänestävät. Nokian mahalaskua maailman parhaimmasta matkapuhelinvalmistajasta osaksi Microsoft-törkyä pidän kyllä karmeana tragediana. Mutta, mutta. Aivan kuin ruotsalaiset, norjalaiset, hollantilaiset, espanjalaiset tai albanialaiset välittäisivät pätkän vertaa suomalaisten tekemisistä. Hieman yleistäen: Aasiassa tai Amerikassa ne eivät Suomea osaa sijoittaa edes oikeaan maanosaan.

Kuka on suomalaisen puolella, jollei toinen suomalainen?

Meitä on n. 5,5 miljoonaa – siis suomalaisia yhteensä. Lontoon väkiluku: yli 8 miljoonaa, Istanbulissa asuu n. 9 miljoonaa, Moskovassa n. 11,5 miljoonaa. Miten näin hele-vetin pieni, Euroopan reunalle unohtunut kansakunta voi olla näin hanakasti itseään ruoskimassa tai rahoittamassa “Etelä-Eurooppalaisten veljiensä” ilmiselvää typeryyttä ja hulttioimmuutta. Onko muuten mitään ryhtiliikettä kreikkalaisessa taloudenpidossa ylös kirjattuna? Mitä ihmeen Pohjois-Afrikkalaisten sosiaalitoimistoa tämä nurkkakunta on itsestään rakentamassa? Mistä velanmaksusta suomalaiset pop-naamat kailottavat?

Voi minua luolamiestä.

Tero Vaara
(Kirjoittaja on ammattimuusikko)

Kauppa on toiminnassa. Pilottivaiheen aikana toimitusajoissa saattaa olla vähän heittelyä. Piilota tämä ilmoitus