Vieraskynä: Suvaitsevainen keskitysleiri? (20.10.2013)

Suvaitsevainen keskitysleiriEU:n suunnitteilla oleva suvaitsevaisuusohjelma on jäänyt sangen vähälle huomiolle, vaikkakin sen asiasisältö on omiaan herättämään runsaasti keskustelua. EU-jäsenmaille suunnatun ohjelman tehtävä on kasvattaa yhteiskunnan suvaitsevaisuutta ja pyrkiä estämään eri viiteryhmiin kohdistuvaa sortoa, häpäisyä tai väkivallan uhkaa. Ohjelma esittää asian näin:

“(a) “Group” means: a number of people joined by racial or cultural roots, ethnic origin or descent, religious affiliation or linguistic links, gender identity or sexual orientation, or any other characteristics of a similar nature.

(b) “Group libel” means: defamatory comments made in public and aimed against a group as defined in paragraph (a) – or members thereof – with a view to inciting to violence, slandering the group, holding it to ridicule or subjecting it to false charges.”

Käytännössä ohjelma pyrkii estämään alistamisen, väkivallan ja avoimen sorron lisäksi myös naurunalaiseksi tekemisen. Huumorilta suojattuihin ryhmiin lasketaan rodullisten ja uskonnollisten vähemmistöjen lisäksi myös käytännössä feministit ja seksuaalivähemmistöt, jolloin ainoa ryhmittymä joka on avoin julkiselle solvaamiselle ja häpäisylle on valtaväestöön kuuluva heteromies. Ohjelma synnyttää väistämättä loukkaantumisen pudotuspelin, jossa voimakkaimmin loukkaantuva saa parhaiten tahtonsa lävitse, kaventaen samalla voimakkaasti yhtenäistä sananvapautta.

Ohjelmassa esiintyy myös termi “viharikos”, joka toimii tuomiota raskaannuttavana tekijänä, mikäli rikoksen uhrina on edellä mainittuihin erityisryhmiin kuuluva henkilö.

“Hate crimes” means: any criminal act however defined, whether committed against persons or property, where the victims or targets are selected because of their real or perceived connection with – or support or membership of – a group as defined in paragraph (a)”

Viharikos on ideana torso, sillä se näkee ihmiset ainoastaan viiteryhmänsä osana. Sivistyneessä ja yhtenäisessä yhteiskunnassa ihmistä tulisi kohdella aina yksilönä ominaisuuksistaan riippumatta. Syntymässä saatu ihonväri, perheen myötä tullut uskonto ja poliittinen maailmankatsomus eivät saisi erotella ihmisiä millään oikeusasteella.

Ohjelma määrää valtioiden tehtäviksi muun muassa seuraavanlaisia toimenpiteitä, joilla suvaitsevaisuutta tulisi levittää:

“Take concrete action to combat intolerance, in particular with a view to eliminating racism, colour bias, ethnic discrimination, religious intolerance, totalitarian ideologies, xenophobia, anti-Semitism, anti-feminism and homophobia;” while “overt approval of a totalitarian ideology, xenophobia or anti-Semitism,” will be subject to criminal sanctions.”

Käytännössä tämä tarkoittaa, että mikä tahansa kriittinen puheenvuoro uskonnoista, maahanmuutosta, feminismistä ja homokulttuurista on kiellettyä rangaistuksen uhalla. On myös hyvin mielenkiintoista pohtia sitä, kuka päättää mitkä mielipiteet ylipäätäänsä ovat “rasistisia”, “uskonrauhaa rikkovia”, “feminismiä solvaavia” tai “totalitaarista yhteiskuntaa tukevia”. Kyseinen valta esimerkiksi Dan Koivulaakson tai Akuliina Saarikosken käsissä synnyttäisi hyvin nopeasti vankileirien saariston. Ohjelma korostaa tämän lainauksen jälkeen paljon yksilönvapauksia koskevia ihanteita, vaikkakin ne eivät selvästi koske kaikkia ihmisiä tasavertaisesti.

Kokoontumisvapautta EU olisi valmis karsimaan näillä ehdoilla:

“A prime example: it must be understood that demonstrations (in exercise of freedom of assembly) need not be tolerated when they are likely to degenerate into riots or infringe on the rights of others”

Joka tarkoittaa käytännössä jokaisen äärioikeistolaisen mielenosoituksen kieltämistä, sillä antifasistien uhan takia poliisit ovat äärioikeiston mielenosoituksissa aina väkivallan uhan alaisuudessa.

Aiemmin käsitellystä sananvapaudesta ohjelma toteaa näin:

“There is no need to be tolerant to the intolerant. This is especially important as far as freedom of expression is concerned: that freedom must not be abused to defame other groups.”

Oheinen lainaus tarkoittaa käytännössä sitä, että ne ryhmät jotka leimataan “suvaitsemattomiksi” menettävät oikeutensa sananvapauteen. Poliitikkojen käsissä suvaitsemattomaksi voidaan helposti määritellä kaikki ryhmittymät, jotka esittävät voimakasta kritiikkiä vallalla olevaa järjestystä kohtaan. Paradoksaalisesti “suvaitsevaiset” ihmiset voivat tämän määritelmän valossa haukkua, uhkailla ja hiljentää vapaasti eri mieltä olevat ihmiset tarpeen vaatiessa. Suvaitsevaisuus ja vapaus ovat tässä mielessä aina ristiriidassa keskenään.

“The Government shall ensure that public broadcasting (television and radio) stations will devote a prescribed percentage of their programmes to promoting a climate of tolerance

The Government shall encourage all privately owned mass media (including the printed press) to promote a climate of tolerance.

The Government shall encourage all the mass media (public as well as private) to adopt an ethical code of conduct, which will prevent the spreading of intolerance and will be supervised by a mass media complaints commission.”

Ohjelma on valmis antamaan valtioille oikeuden vaikuttaa yksityisten uutislähteiden ja medioiden toimintaan suvaitsevaisuuden nimissä. Ideologinen aivopesu on ristiriidassa vapaan tiedonvälityksen kanssa, sillä se estää kilpailevien tietolähteiden esiintymisen. Lehdistön valjastaminen “virallisen totuuden” alaisuuteen ei juuri eroa Neuvostoliiton toimenpiteistä, eikä se todellakaan lisää ihmisten suvaitsevaisuutta.

Rasismiin, antifeminismiin tai uskonrauhan rikkomiseen syyllistyneitä ihmisiä varten on suunniteltu myös oma “uudelleenkoulutusohjelma”, jota julkaisu kuvaa näin:

“Juveniles convicted of committing crimes listed in paragraph (a) will be required to undergo a rehabilitation programme designed to instill in them a culture of tolerance.”

Vääristä mielipiteistä seuraa siten aivopesuohjelma, jonka tavoitteena on kouluttaa ihmiset “suvaitsevaisiksi”. Voimme vain arvailla minkälaisia keinoja suvaitsevaisuusleirien vartijat ovat valmiita tekemään “suvaitsemattomuuden” kitkemiseksi. Orwellin kirjallinen tuotanto on selvästi inspiroinut suvaitsevaisuusohjelman suunnittelijoita.

Valtion tehtäväksi myös määriteltiin suvaitsevaisuuskasvatuksen aloittamista kouluissa, jolloin suvaitsemattomuutta voidaan helposti kitkeä lapsista nöyryyttämisen, uhkailun ja aivopesun kautta.

“Schools, from the primary level upwards, will introduce courses encouraging students to accept diversity and promoting a climate of tolerance as regards the qualities and cultures of others”

Tämä jo yksistään on mielestäni riittävä syy koulujärjestelmän erottamiseksi valtiosta. Koulutuksen tehtävä ei ole kasvattaa ihmistä ajattelemaan oikein, vaan tukea lapsen henkilökohtaista kehitystä ja identiteetin muodostumista.

Viimeinen sektio on varattu mediakontrollin toimintaan, josta julkaisu toteaa näin:

“The production of books, plays, newspapers reports, magazine articles, films and television programmes – promoting a climate of tolerance – will be encouraged and, where necessary, subsidized by the Government.”

Valtion tehtäväksi määritellään siis suvaitsevaisen fasismin pakottaminen tarvittaessa kepin ja porkkanan avulla, jolloin suvaitsevaista liturgiaa suoltavat mediat ovat valtion erityistuen piirissä. Ruotsin vasemmistolaisessa tyranniassa tämä idea on jo itsessään käytössä ja sitä sovelletaan yhä laajenevissa määrin televisio-ohjelmien ja elokuvien valvontaan. Artikkelin ohessa oleva kuva kertoo “feministisestä laatumerkinnästä”, joka kertoo katsojille siitä, kuinka paljon ruutuaikaa on varattu valkoisille miehille. Kaikista tasa-arvoisimmassa tilanteessa miehiä ei näkyisi ollenkaan.

EU:n suvaitsevaisuusohjelman silmissä kyseinen laatumerkintä on jo varmaan melkoisen tukirahoituksen väärti.

Tuukka Kuru
(Kirjoittaja on Suomen Sisun jäsen sekä Muutos 2011 -puolueen aktiivi)

Jaa tämä: