Piti nähdä Suomen Sisuun kuuluvia suomalaisia ihan livenä ja päästä ottamaan sisulaisten mielipiteisiin omakohtaista tuntumaa. Siispä reippaasti leirille! Meitä oli paikalla muitakin ensikertalaisia, veteraanien lisäksi. Kyydit järjestyivät ja kaikki halukkaat pääsivät perille asti. Säät suosivat.

Vakikalustoon kuuluvat leiriläiset ovat leiriytyneet korpeen; luonnonkauniin, kuivan kangasmaaston liepeille kerran vuodessa jo reilun kymmenen vuoden ajan – he tunsivat paikat ja toisensa niin hyvin, että korvia kuumentava herja ei sytyttänyt mitään varsinaista tunteenpaloa, mutta piti ensikertalaiset hyvin hereillä. Asiallista keskusteluakin toki käytiin, aina jossakin välissä.

Perjantai-iltana asetuttiin taloksi, lauantaina oltiin ulkona koko päivä, ja illalla saunottiin. Grillissä kuumeni perinteinen, suomalainen makkara. Kompaktin korpisaunan löylyt olivat juuri parahultaiset ja uimavesi puhdasta ja raikasta. Sunnuntaina reippailtiin jälleen ulkona kunnes lähdön hetki koitti.

Suomen Sisun suuresta ja kasvavasta suosiosta huolimatta leiri ei ollut tällä kertaa – yllättävää kyllä – mikään tuhansien sisulaisten jamboree. Jokainen sai siis äänensä varsin hyvin kuuluviin eikä armeijan perinteisen kurinalaiseen toimintaan ollut tarvetta, kun aktiivinen joukko piti itsensä liikkeessä muutenkin. Varustelekan varusteita putkahteli esiin yhdestä jos toisestakin repusta, ja camouflage-vermeitäkin naulakossa nähtiin.

Kenenkään ei kuitenkaan tarvinnut parhaaseen sissityyliin nukkua teltassa tai puun alla – vaikka sää olisi suosinut kummassakin tapauksessa. Lämmintä mukavuusaluetta siistin mökin sisätiloissa riitti jokaiselle. Tasokas majoitus sisälsi monta erillistä huonetta, mukavat sängyt, juoksevan veden ynnä muut hienoudet. Päivänselvää oli, että internet-yhteys toimi, ja eräs iPad laulatti musiikkia laidasta laitaan. Keittiön varustelutasoon kuului muutakin kuin perinteinen lapinleuku. Tiskivuorot jaettiin tasapuolisesti – jokainen jakoi sellaisen itse itselleen oman lautasensa osalta. Myös ruokapuoli oli kunnossa. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja se oli ravitsevaa. Paistettu jauheliha ja pekoni pitivät sisutason korkeana. Voita ja valkosipulia ei juurikaan säästelty vaan niitä räimittiin pannulle reilusti molempina päivinä. Tomaattikin nähtiin.

Kyllä tällainen sisuleiri kerran vuodessa voisi ruveta kuulumaan kesäohjelmaan. Nähdään elokuussa 2014!

Teksti: JS-K