Porvoossa Eugen Schaumanin hautamuistomerkillä 16.6.2020

Videotallenne tapahtumasta YouTubessa!

Hyvät ystävät!

Kiitos että olette tänäkin vuonna uskollisesti saapuneet paikalle, vaikka ajankohta saattoikin olla varsinkin päivätyössä kävijöille vähän haastava. Ollaan tällä aikaisella ajankohdalla haluttu varmistaa se, että saadaan kaikessa rauhassa, ihan oman porukan kesken, kunnioittaa Eugen Schaumanin muistoa.

Satakuusitoista vuotta sitten tällä päivämäärällä suomenruotsalainen virkamies Eugen Schauman ampui Helsingissä, silloisen senaatin edustalla, Suomen suuriruhtinaskuntaa diktaattorin ottein johtaneen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Välittömästi tämän jälkeen Schauman ampui itsensä.

Bobrikovin ampuminen lienee Suomen historian tunnetuin poliittinen murha. Kenraalikuvernöörin kuoleman jälkeen olot Suomessa alkoivat hiljalleen parantua, joten ainakin jälkipolvet voivat pitää poikkeuksellista tekoa perusteltuna. Ja kuten joku aikoinaan totesi: “onhan se parempi että ampuivat Bobrikoffin [sic], eivätkä Sinebrychoffia!”

– – –

Kuten tämän vuoden tapahtumakutsussa ja myös käsissänne olevassa ohjelmalehtisessä erikseen mainitaan, sortovuosien aktivisti Eugen Schaumanin muiston kunnioittaminen on tämän Suomen Sisun Uudemaan piirin järjestämän vuosittaisen tilaisuuden ainoa tarkoitus. Kun aloitimme nämä hautausmaakäynnit vuonna 2015 Suomen Sisun silloisen puheenjohtajan Olli Immosen johdolla, oli paikalla sattumalta muitakin. Ja siitähän seurasi kausti.

Kausti on varmaankin kaikille tässä porukassa ilmiönä tuttu; ovatpa jotkut joutuneet sellaisen silmään itsekin. Olen pannut merkille että yleensä kaustit käynnistyvät nimenomaan yksityisajattelusta. Eli siis: joku saa omasta mielestään mitä erinomaisimman päähänpiston ja kirjoittaa sen sitten isommin asiaa pohtimatta – ja aatetovereita konsultoimatta – nettiin.

Tätä seuraava julkinen myllytys kohdistuu kuitenkin paljon laajemmalle, ja siihen vedetään mukaan kaustin alullepanijan kaikki mahdolliset viiteryhmät. Vaaditaan irtisanoutumisia, ja halutaan maalata kuva että sellainen ajattelu olisi niissä piireissä suosittua laajemminkin. Alullepanija saattaa jopa vilpittömästi itsekin kokea niin, ja tulee sitten tukeneeksi tätä narratiivia medialle antamissaan haastatteluissa.

Media ja poliittinen eliitti, noin pääsääntöisesti, ei ole näissä kohuissa meidän puolella – sehän on selvää. Oli kaustin alkusyy mikä tahansa, niin sen pyörteisiin joutunut harvoin saa oikeudenmukaista kohtelua. Katkeroituminen tällaisessa tilanteessa on ymmärrettävää. Asian nurja puoli on sitten se, että tällöin myös tarpeellinen itsetutkiskelu saattaa jäädä tekemättä. Ja se kuitenkin olisi nähdäkseni kuitenkin se ainoa tie, joka lopulta voisi johtaa eheytymiseen ja uuteen nousuun.

Voisimmeko oppia jotain Schaumanilta? No, Schauman sovitti oman tekonsa antamalla henkensä, ja kuten Ibsen on lausunut: ”Vaikka antaisit kaiken, mutta et elämääsi, et ole antanut mitään”. Hän kuoli tietämättä edes, oliko hän onnistunut siinä mitä vakaasti aikoi. Mutta tämä ei ole nyt pääpointti, eikä tässä muutenkaan kenenkään kannata hirteen mennä.

Haluankin tarkastella sitä, mitä Schauman teki ennen sitä, kun hän tällä päivämäärällä vuonna 1904 ampui Bobrikovin.

Schauman käytti runsaasti aikaa Bobrikovin murhan suunnitteluun. Lisäksi hän kirjoitti etukäteen useita – hänen kuolemansa jälkeen avattavaksi tarkoitettuja – kirjeitä, joissa hän perusteli tekoaan ja ennen kaikkea vakuutti toimineensa yksin. Oman perheensä ja lähipiirinsä hän piti visusti erossa kaikesta tästä. Hän erosi myös kaikista yhdistyksistä joihin kuului, jottei myöskään niitä tulisi turhaan vedetyksi mukaan jälkiselvittelyihin.

Lisäksi Schauman oli keskustellut suunnitelmastaan muiden aktivistien kanssa, joilla myös oli aikomuksena surmata Bobrikov, jolloin nämä olivat jo etukäteen tietoisia siitä, mitä tuleman piti.

Toki Schaumanin teko vaikutti silti useiden ihmisten elämään. Eräänlainen ääriesimerkki lienee se, kun murhan jälkeisissä kotietsinnöissä Schaumanin kotoa löydettiin luentopapereita, joista hän oli alleviivannut erään professorin lauseita. Seurauksena kyseinen professori karkotettiin viideksi vuodeksi maasta.

– – –

Suomen Sisu on kansallismielinen yhteistyöjärjestö, joka on avoin vakaumukseen, puoluetaustaan ja pärstäkertoimeen katsomatta kaikille, jotka allekirjoittavat sen periaatteet. Olemme aidosti moninainen porukka. Yhteistyö tällaisen sekalaisen seurakunnan kesken onnistuu niin kauan kun kaikki pelaavat yhteen ja jättävät henkilökohtaiset intohimot taustalle – yhteisen isänmaamme edun nimissä.

Kiitos.