Helsingissä J. V. Snellmanin patsaalla 12.5.2020
Videotallenne seppeleenlaskusta ja puheesta YouTubessa!
Hyvät ystävät!
Kansallisfilosofimme Johan Vilhelm Snellmanin patsas on seissyt kohta sata vuotta tällä paikalla täällä Helsingin Kruununhaassa, Suomen Pankin edessä.
Sattumaako? Enpä usko.
Juuri Snellman nimittäin teki paljon työtä sen eteen, että Suomi ensin vuonna 1860 sai oman valuutan – markan – ja ennen kaikkea että markasta viisi vuotta myöhemmin tuli silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan ainoa virallinen rahayksikkö.
Mutta hän teki paljon muutakin.
– –
Snellman oli pohjalaisen, ruotsinkielisen merikapteenin poika, syntynyt Tukholmassa vuonna 1806. Perhe muutti Suomeen samoihin aikoihin kun valta täällä siirtyi Ruotsilta Venäjälle. Hän oppi suomen kielen vasta teini-ikäisenä, opiskellessaan Oulussa.
Ruotsinkielinen tausta ei kuitenkaan estänyt Snellmania omaksumasta vahvaa kansallisuusaatetta viimeistään yliopistossa, jossa hän opiskeli samaan aikaan muun muassa Runebergin ja Lönnrotin kanssa. Snellman näki monien muiden 1800-luvun fennomaanien tapaan nimenomaan yhteisen kielen kansakuntaa kokoavana voimana. Kieli on, häntä lainatakseni, sisäinen sielun ja ajatuksen side, joka on kaikkia ulkonaisia yhdistyksiä mahtavampi ja lujempi.
Snellmanin siis näki, että koko kansakunnan ajattelu on sisäänrakennettuna sen yhteiseen kieleen. Ja Suomessa tämä kieli oli – ja tulisi olemaan – nimenomaan suomi.
Myöhemmin senaattorina toimiessaan Snellman vetosi suomen kielen aseman puolesta suoraan keisariin ja pääsikin tämän puheille. Tapaamisen seurauksena keisari allekirjoitti vuonna 1863 kielisäädöksen, joka mahdollisti suomen käyttöönoton virallisissa yhteyksissä kahdenkymmenen vuoden siirtymäajalla. Tästä kului vielä tovi vuoden 1923 kielilakiin, jossa suomesta tuli tasavertainen kieli ruotsin kanssa. Ensimmäiset merkittävät askeleet oli kuitenkin otettu.
Mikä teki syntyjään ruotsinkielisestä Snellmanista kiihkeän suomalaisuuden – ja vieläpä suomen kielen – puolustajan? En tiedä. Se jokin iski joka tapauksessa moneen muuhunkin silloiseen fennomaaniin kuin metrin leka. Hauska juttu muuten: monet heistä kirjoittivat kannanottojaan suomen kielen puolesta pääosin omalla äidinkielellään – ruotsiksi.
Ehkä he näkivät meissä jotain, mitä me itse emme olleet vielä osanneet nähdä – tai ainakaan sanoittaa – mutta joka kuitenkin oli koko ajan ollut siellä: kansallishengen.
Sen hengen innoittamana Snellman ryhtyi toimeen.
– –
Tämä takanani seisova ylväs muistomerkki paljastettiin tällä päivämäärällä vuonna 1923. Snellmanin istuvan hahmon on suunnitellut kuvanveistäjä Emil Wikström. Jalustan ja patsaan ympäristön suunnitteli arkkitehti Eliel Saarinen, joka lienee vähintäänkin nimenä kaikille tuttu. Jalustassa voi nähdä Helsingin suurpommituksessa vuonna 1944 lähistölle pudonneen neuvostoliittolaisen pommin sirpaleiden jättämät jäljet, jotka osaltaan toimivat muistomerkkinä tapahtuneesta. Tuostakin koettelemuksesta kansakuntamme selvisi.
Mitä tulee nyt käsillä olevaan koronakriisiin: yhdessä selviämme siitäkin.
