Liikenne ruuhkautui ennen puoltapäivää Lappeenrannan lentokentän läheisyydessä kansan vaeltaessa sankoin joukoin kohti kansainvälistä ilmailunäytöstä. Lipunmyyntipisteiden eteen kasautuivat pitkät jonot. Pisimmillään lippuja joutui jonottamaan jopa lähemmäs puoli tuntia. Viimein jonot kuitenkin purkautuivat, ja kansa pääsi nauttimaan näytöksen antimista.

Tämän vuoden päälentonäytöksen järjesti 14.–16. kesäkuuta Lappeenrannassa Suomen Ilmailuliiton valtuuttamana Lappeenrannan Ilmailuyhdistys ry. Pelkästään lauantaina näytökseen myytiin noin 6 000 lippua. Kaiken kaikkiaan järjestäjät odottivat paikalle kolmen päivän aikana yhteensä peräti 20 000 kävijää. Lopulta kävijätavoitteesta kuitenkin jäätiin 5 000-10 000 kävijän verran. Koska kyseessä oli koko perheen tapahtuma, lapset pääsivät aikuisten mukana alueelle ilmaiseksi. Monille nuorille ja aikuisille 25 euron hintainen lippu oli kuitenkin turhan kallis ostettavaksi, joten useat katselivatkin näytöstä lentokentän aitojen ulkopuolelta.

Vaikka viikonloppu oli Lappeenrannassa sateinen, se ei kuitenkaan menoa haitannut. Järjestäjien mukaan näytöksen pystyy järjestämään joka säällä. Ainoastaan sumu ja liian alhaalla roikkuvat pilvet voivat laittaa näytöksen ohjelman osittain uusiksi. Pääesiintyjillä on kuitenkin varattuna kolme esitysvaihtoehtoa eri sääolosuhteisiin.

Viikonlopun aikana Lappeenrannan lentoasemalla nähtiin yli 40 lentoesitystä. Kovaääninen, voimakkaimmillaan yli sataan desibeliin nouseva poltto- ja suihkumoottorien papatus ja jylinä kantautuivat ympäri Lappeenrannan keskustaa. Myös savupommit ja muut äänitehosteet loivat lisätunnelmaa esityksiin. Korkeimmat äänenpaineet oli kuitenkin osattu rajata tarkasti lentokentän alueelle.

Suomen ilmavoimat oli tuonut näytökseen paikalle kaikki uudet koneensa. Kyseistä kalustoa edustivat muun muassa kaksi CASA C-295M -kuljetuskonetta sekä Maavoimien NA90-helikopteri eli niin kutsuttu Eurokopteri ja MDD 500 -helikopteri. NA90-helikopteria lentäjät kuvailivat ketteräksi, liikehtimiskykyiseksi ja hyvin kuljettajaystävälliseksi. Näiden lisäksi kentälle oli asetettu yleisön nähtäville myös F-18C Hornet, Hawk Mk 51UG ja Mk 66, Ruotsin Ilmavoimien Saab JAS 39D Gripen sekä Vartiolentolaivueen kolme ilma-alusta. Esillä oli myös suomalaisten lentokoulujen (Salpauslento, Patria Flight Training ja Suomen Ilmailuopisto), Lappeenrannan Ilmailuyhdistys ry:n sekä yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden lentävää kalustoa. Museosta paikalle oli tuotu Suomen Ilmavoimien suihkuhävittäjäkalustoa. Nähtävillä olivat Karjalan Ilmailumuseon MiG-21BIS-, Draken- ja Gnat-suihkuhävittäjät sekä museon Mil Mi-8 -helikopteri.

Erityisesti asekuormalla varustettu Hornet-hävittäjä veti katselijoita puoleensa. Erään lentonäytöksessä mukana olleen pilotin mukaan Hornet on suhteellisen helppo lennettävä, mutta haastetta siihen tuovat kuitenkin koneen lukuisat järjestelmät ja monipuolinen varustus. Lisäksi Hornetilla lentäminen vaatii kovaa keskittymistä eri tilanteisiin sekä omien tietojen ja taitojen suhteuttamista niihin. Lentäessä on osattava hallita koneen lisäksi myös itsensä. Lentäjä ei saa pelätä, mutta tunnejännitys pitää olla, jotta tilannetaju säilyy.

Lentonäytöksen maanäyttelyssä nähtiin myös historiallinen Suomen Ilmailumuseon Messerschmitt Bf 109, joka palasi Lappeenrantaan lähes 70 vuoden tauon jälkeen. Tunnusta MT-208 kantava kone saavutti Lappeenrannan kentällä Jatkosodan loppuvaiheissa neljä ilmavoittoa. Vuonna 1946 kone putosi mereen, josta se nostettiin myöhemmin ylös ja asetettiin esille Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle.

Ilmavoimien veteraaneja ilmailunäytöksessä miellytti erityisesti Suomen ensimmäisten suihkukoneiden, De Havil-land Vampiren, pariesitykset. Suomi hankki aikoinaan kolme Vampire-hävittäjää Englannista. Suomeen Porin lentokentälle ne laskeutuivat ensimmäisen kerran vuoden 1953 tammikuussa. Kyseiset koneet veivät Suomen tuolloin suihkulentämisen aikakaudelle. Suomi luopui Vampire-hävittäjistä vuonna 1965. Kaksi lentonäytöksessä esiintynyttä Vampirea oli jälleen maalattu vuoden 1953 väreihin, ja ne lensivät nyt ensimmäistä kertaa vuoden 1965 Suomen ilmavoimien väreissä. Nykyisin koneet kuuluvat Norjan ilmavoimien historialliselle lentueelle, ja sinne ne myös palasivat Lappeenrannan näytöksen jälkeen.

Monien mielestä Lappeenrannan kansainvälisen ilmailunäytöksen suurin vetonaula oli tällä kertaa vuonna 1976 perustettu Jordanian kuninkaallisten ilmavoimien Royal Jordanian Falcons -taitolentoryhmä. Falconsia pidetään maailman parhaana potkurikoneilla lentävänä ryhmänä. Lentäjä Nofan Al Ghrairin johtamaan ryhmään kuuluu neljä Jordanian kuninkaallisten ilmavoimien hävittäjälentäjää. Falcons lentää neljällä Extra 300L -taitolentokoneella. Ryhmä aloitti Euroopan kiertueensa Ruotsin päälentonäytöksestä viikkoa ennen Lappeenrannan näytöstä. Vaikka ryhmä kiertää Euroopassa vuosittain 2-3 kuukautta, Ruotsin ja Suomen vierailut olivat kuitenkin historiallisesti merkittäviä. Falcons ei ole nimittäin koskaan aiemmin esiintynyt Skandinaviassa.

Falconsin koneet kuljetetaan näytöspaikkoihin rahtina, sillä ne eivät kestä pilvien läpi lentämistä tai huonoa säätä. Kuljetuksen ajaksi niistä puretaan muun muassa siivet pois. Esitysnumeronsa lentäjät suunnittelevat yhdessä. Näytöksen erikoisuuksiin kuuluvat haastavat lentoliikkeet, hidastukset, koneiden risteämiset sekä lentäminen erittäin lähellä toisiaan. Lisätehosteena esityksissään ryhmä käyttää savua.

Taitolentäjien tärkeimmiksi ominaisuuksiksi ryhmän jäsenet kertovat erinomaisen lentotaidon lisäksi rauhallisuuden ja kyvyn sopeuttaa oma vauhti muiden vauhtiin. Koska koneet ovat pieniä ja kevyitä, tuuli tarttuu niihin helposti. Lentäminen vaatii kovaa keskittymistä.

Lauantai-iltana näytöksen jälkeen Lappeenrannassa järjestettiin Aviarock, jonka pääesiintyjinä olivat Haloo Helsinki ja JVG. Samaan aikaan kokoontui myös Suomen Sisun ja Hommakerho Lappeenrannan paikalliset aktiivit yhteiseen illanviettoon ravintola Teerenpeliin.

Teksti ja kuvat: Olli Immonen (kansanedustaja, Suomen Sisu ry:n puheenjohtaja)