Facebook-kaveri pani merkille ristiriidan tuttavapiirissään: vasemmistolaiset, jotka Espanjan sisällissotaa käsiteltäessä sympatisoivat yleensä tasavaltalaisia, ovat vaitonaisia Katalonian tilanteesta, kun taas nationalistit, jotka perinteisesti symppaavat Francoa, tukevat avoimesti katalaaneja. Itse Espanjassa tilanne on päinvastainen: vasemmisto liputtaa separatistien puolesta ja nationalistit tekevät falangistitervehdystä ja ylistävät poliisin toimintaa.

Tätä ymmärtääkseen pitää tarkastella Espanjan viime vuosisadan historiaa. Espanjalainen nationalismi on aika erilaista kuin vaikkapa suomalainen, sillä Espanja on aina ollut imperiumi ja nationalistiset liikkeet ovat korostaneet yhtenäisyyden säilyttämistä (Benedict Andersonin termein kyse on siis "virallisesta nationalismista"). Sisällissodassa kansallismielisten tärkein tavoite sosialistihallituksen kukistamisen ohella oli baskien ja katalaanien itsenäisyyspyrkimysten tukahduttaminen. Tämä ei tosin ole koko kuva: nacionalesien riveistä löytyi myös niitä, jotka olivat myötämielisempiä vähemmistökansallisuuksia kohtaan ja olivat valmiita sovitteluratkaisuihin heidän kanssaan. Francon voitettua mitään kompromisseja ei kuitenkaan hyväksytty, vaan baskeja ja katalaaneja kiellettiin jopa puhumasta äidinkieltään.
Ronald Fraserin kirjassa "Blood of Spain" on kuvaus falangistiupseerista, joka piti Barcelonan valtauksen jälkeen puheen katalaaneille ja sanoi, että uusi Espanja tarvitsee heitä yhteistyöhön maan rakentamisessa ja he saavat säilyttää identiteettinsä. Päällystöltä tuli kuitenkin hänelle palautetta, että mitään kädenojennusta ei hyväksytä ja sortotoimet aloitettiin välittömästi.

Francon valtakaudella vähemmistökansojen kohtelu oli tylyä. Tämä oli minusta aikamoinen virheliike, sillä Franco olisi saanut uskonnollisista ja konservatiivisista baskeista lojaaleja liittolaisia, joiden avulla sisällissota olisi luultavasti ollut läpihuutojuttu. Francon tiukka linja kaikkia itsehallinnollisia pyrkimyksiä kohtaan kuitenkin sai heidät pitämään tasavaltalaisia pienempänä pahana.

Minun ei ole vaikea valita puoltani Katalonian asiassa. Itsenäisyysmielisten joukossa on toki anarkisteja, kommunisteja ja muita vastenmielisiä aineksia, mutta tässä on kyse periaatteesta: jos jokin kansa haluaa itsenäiseksi, se on sille sallittava. Ja kyllä, hyväksyisin myös esim. saamelaisalueiden itsenäistymisen, jos saamelaiset sitä haluaisivat. Mutta tällä hetkellä saamelaisten enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että heille on enemmän hyötyä Suomeen kuulumisesta kuin siitä irtautumisesta.

Eli sen kummempaa hiustenhalkomista tässä ei mielestäni tarvita. Ukrainan sodan alkaessa 2014 kuului myös kaikenlaista saivartelua siitä, että Krim on kuitenkin enemmän venäläinen alue ja liitetty aikoinaan keinotekoisesti Ukrainaan tms. Vaikka olennaista oli kansallisesta näkökulmasta vain se, että itsenäiseltä valtiolta oli anastettu laittomasti ja voimakeinoin siihen kuuluva alue.