Neljä vuotta Turun terrori-iskusta

Suomen Sisun Varsinais-Suomen piiri oli hankkinut kukkalaitteen, jonka muistokivelle laski kattojärjestön puheenjohtaja Henri Hautamäki.

Turussa 18.8.2021

[Videotallenne puheesta YouTubeessa]

Kaksi turhaa kuolemaa. Kahdeksan – turhaan – hengenvaarallisesti vammautunutta ihmistä.

Tällainen ajatus tulee ensimmäisenä mieleen, kun mietin neljän vuoden takaista terrori-iskua, joka tapahtui tällä päivämäärällä, 18. elokuuta, Turun Kauppatorilla ja sen välittömässä läheisyydessä.

Ennen Turun tapahtumia olimme saaneet lukea lukuisista terroriteoista ympäri Eurooppaa:

– Pariisi, tammikuun 7. 2015: Isku Charlie Hebdon toimitukseen – 12 kuolonuhria
– Kööpenhamina, 15. helmikuuta 2015: taiteilija Lars Vilksin murhayritys – kaksi kuolonuhria
– Jälleen Pariisi, 13. marraskuuta 2015: terrori-iskujen sarja – 132 kuolonuhria
– Lontoo, 5. joulukuuta 2015: ISIS-propagandan inspiroima mielipuoli puukottaa kolmea Leytonstonen Underground-asemalla – Yksi kuolonuhri
– Istanbul, 12. tammikuuta 2016: ISIS-terroristin virittämä pommi räjähtää turistien suosimalla alueella – 13 kuolonuhria
– Bryssel, 22. maaliskuuta 2016: useita pommi-iskuja lentokentälle ja metroon – 35 kuolonuhria
– Nizza, 14. heinäkuuta 2016: Kuorma-auton kuljettaja ajaa tahallisesti väkijoukkoon – 85 kuolonuhria
– Normandia, 26. heinäkuuta 2016: Kaksi jihadistia hyökkää kirkkoon kesken messun – kolme kuolonuhria, joista yksi 85-vuotias pappi Jacques Hamel. Terroristit pakottivat papin polvilleen ja katkaisivat veitsellä hänen kaulansa.
– Berliini, 19. joulukuuta 2016: Tunisialaismies ajaa tappamistarkoituksessa Scania-merkkisellä kuorma-autolla keskelle joulumarkkinoita – 12 kuolonuhria
– Pietari, 3. huhtikuuta 2017: itsemurhapommi-isku metrossa – 15 kuolonuhria

Vain muutamia mainitakseni.

Kaikkien näiden Euroopassa tapahtuneiden veritekojen taustalla vaikutti radikaali islam. Useimmat iskujen tekijöistä olivat lisäksi henkilöitä, joita ei olisi pitänyt Eurooppaan alun alkaen päästääkään! Jäljet juontavat turvapaikanhakijakriisiin ja sinisilmäiseen siirtolaispolitiikkaan. Näin oli myös Turun tapauksessa – ja juuri siksi puhun turhista kuolemista sekä vammautumisista.

Terrori-iskun tapahtuessa osa kieltäytyy näkemästä asioiden todellista luonnetta. Väitetään, että tekijä olisi syrjäytynyt, kenties mielenterveysongelmainen – täyttä ymmärrystä vailla. Turussa terroristi saatiin suomalaisen poliisin – ja myös joidenkin sivullisten – ansiokkaan toiminnan takia paitsi nopeasti taltutettua, niin myös kiinni elävänä – vastaamaan teoistaan oikeuden edessä. Tästä syystä meillä on nyt myös varsin paljon tietoa hänen taustoistaan ja motiiveistaan.

Tiedämme nyt, että tekijä toimi täydessä ymmärryksessä. Häntä pidettiin jopa älykkäänä, joskin käytökseltään poikkeavana. Hän oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana ja radikalisoitunut täällä ollessaan. Ennen terrori-iskua tekijä oli ihan tuosta vain käynyt rukoilemassa paikallisessa moskeijassa. Kohteikseen hän on itse kertonut valinneensa nimenomaan suomalaisia naisia. Tekijä vihasi koko sydämestään länsimaita ja liberaalina pitämäänsä elämäntapaamme – vaikka hän itsekin viihtyi baareissa ja käytti myös muita päihteitä kuin alkoholia.

– – –

Tässä kohtaa pyydän teitä kuulijoita pysähtymään hetkeksi.

Vaikka viime aikojen yhteiskunnallinen kehitys saattaakin välillä ketuttaa, niin radikalisoituminen tuskin on ratkaisu. Varsinkaan sellainen “radikalisoituminen”, joka lähinnä tuo mieleen haikailun menneeseen aikaan; juuri tällaisestahan pohjimmiltaan on ääri-islamissakin kyse. Ja tämä viesti on nyt sitten suunnattu suomalaisen poliittisen kentän kaikille ääripäille; vaikka cancelointi ja maalittaminen eivät ole suoraan verrattavissa siihen, että joku jahtaa ihmisiä veitsen kanssa turuilla ja toreilla, niin uhreja molemmat kyllä vaativat.

Paluu menneisyyteen on muuten parhaillaan käynnissä Afganistanissa, jonka tapahtumia kaikki ovat varmasti uutisista seuranneet. Näyttää siltä, että siellä kansa on ainakin osittain itse valinnut kohtalonsa islamilaisena teokratiana. Miksi näin? No, tämä on ehkä hieman rumasti sanottu, mutta tosiasia on se, että paikallinen sivistystaso ei noin yleisesti ottaen ole meikäläiseen verrattuna kovin korkea. Sekin positiivinen kehitys, jota siellä viime vuosina on saavutettu vaikkapa koulutuksen ja naisten aseman parantamisen suhteen, vaikuttaa nyt valuvan kankkulan kaivoon Talibanin ottaessa vallan. Tällaisissa oloissa voikin olla lähes mahdotonta luoda demokraattista yhteiskuntaa.

Me suomalaiset olemme tässä suhteessa etuoikeutettuja! Mutta sen sijaan, että ajan hengen mukaisesti “häpeäismme etuoikeutettua asemaamme”, olkaamme siitä ylpeitä ja käyttäkäämme meille siunaantunutta sivistystä siihen, että rakennamme tätä yhteiskuntaa jatkossakin demokratian keinoin. Sen edestä ovat menneet sukupolvet taistelleet.

– – –

Palatkaamme vielä lopuksi itse päivän aiheeseen.

Jätin alussa, Euroopassa tapahtuneita terrori-iskuja listatessani mainitsematta, että vain päivää ennen täällä neljä vuotta sitten tapahtunutta – 17. elokuuta 2017 – oli Euroopassa jälleen ajettu autolla ihmisten yli – tällä kertaa Barcelonan vilkkaalla La Rambla -kadulla. Tuon järjettömän teon seurauksena kuoli 14 ja loukkaantui 120 ihmistä. Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan mukaan Barcelonan tapahtumilla oli selkeä yhteys Turun terrori-iskuun.

Miten Barcelona on muistanut terroriteon uhreja?

No, esimerkiksi ensimmäisenä vuosipäivänä kaupunki järjesti virallisen muistotilaisuuden, jota johti itse Espanjan kuningas Felipe VI. Perinne tuon traagisen päivän tapahtumien muistamiseksi on sittemmin jatkunut.

Turku näyttää sen sijaan pyrkivän aktiivisesti unohtamaan neljän vuoden takaiset tapahtumat. Muistokivi ja puu, joiden vieressä seison, on sijoitettu syrjäiseen puistoon – kauas itse terrori-iskun tekopaikasta.

Me emme kuitenkaan unohda! Tässä yhteydessä toistankin Suomen Sisun viime vuonna esittämän vaatimuksen Turun kaupungille: ottakaa vuosittainen muistotilaisuus vastuullenne Barcelonan tavoin! Unohtaminen johtaa vain menneisyyden virheiden toistamiseen. Ääri-islamin motivoima terrorismi ei ole mikään luonnonvoima, jonka edessä pitäisi vain laskea katse, antautua ja toivoa, ettei itse päätyisi uhrien joukkoon.

Lisäksi on vaarana, että muistopäivän vietto päätyy sellaisten tahojen propaganda-aseeksi, joiden ensisjainen agenda on joku muu, kuin terrori-iskun muistaminen ja sen uhrien harras ja vilpitön kunnioittaminen.

Tämänkertaisen muistopuheen piti Suomen Sisun Uudenmaan piiripäällikkö Kristian Viding.